torstai 27. toukokuuta 2010

Raiteilla

Neljän vuorokauden minitrippimme on nyt ohitse. Reissaamme paraikaa VR:n kyydissä Kemistä Kuopioon, ja matka on toistaiseksi sujunut ilman sen suurempia ongelmia. Pikku-K nukkuu Oprin kanssa kevythäkissä. Sikeästi.

Krum on ollut todella reipas mies. Molemmat mummelit, eli Sannan äiti Minna ja meikän äiti Ritva, olivat sitä mieltä, että Krumpe on rohkea pentu. Minna totesi, ettei Krum ollut niin iso kuin hän oletti. Minun äitini totesi sulavaan tyyliinsä, että Krum on kuin collie... Vastasin kumpaisellekin, että "Ei niin" ja "Eikä ole". Hyvä minä!

Krum koki tien päällä p-a-l-j-o-n. Itse yllätyin eniten siitä, ettei poju ollut kummissaan juuri mistään. Neljän ja puolen tunnin autotaival eteni hienosti, eikä Krum vinkaissut matkahäkissään kertaakaan. Krum handlasi koirakontaktit mainiosti, ja se käytti kokoetuaan häikäilemättä hyödyksi amstaffitermiittien kanssa. Krumsu ja seitsemän pientä amerikanstaffordshirenterrieriä leikkivät poliisia ja roistoa aina, kun saivat mahdollisuuden.

Krum ei välitä ihmisistä. Kun se tapaa uuden kaksijalkaisen, se suhtautuu tähän välinpitämättömästi. Jos Krumpen nostaa kaksijalkaisen syliin, se taipuu ihmisten tahtoon mukisematta. Krum ei ole arka; se ei vain välitä. Mikä passaa ainakin minulle, sillä mikäli olisimme halunneet seurakoiran, olisimme ottaneet seurakoiran. Tycker jag.


Onko ennenaikaista puhua elämänsä koirasta, jos koira on ollut elämässään kahden viikon ajan? Ehkä. Kiinnyin Quitaan toden teolla vasta silloin, kun se täytti yhden vuoden. Krum on koukuttanut minut jo nyt. En vain voi vastustaa koiraa, joka leikkii, leikkii ja leikkii, ja hymyilee.

Että kasvoi Krumista minkä kokoinen tahansa, se on meidänlaisemme koira. Meidän koiramme.

... Ja blah, blah, blah. En minä oikeasti ole näin siirappinen.

Vakuutti,
Esa

P.S. Krumella on huomenna sukukokous. Hui!

Road trip

maanantai 24. toukokuuta 2010

Krum puhuu koiraa

Olemme Kemissä, jossa Krum on tutustunut monennäköisiin kavereihin, sekä koiriin että ihmisiin. Koska aikatauluni on tulipaloinen, runoilen reissustamme myöhemmin kuvareportaasin muodossa. Julkaisen tässä yhteydessä kuitenkin filminpätkän, joka saattaa järkyttää karmaisevalla materiaalillaan.

Syy ja seuraus – minä laskin ne sittenkin yhteen. Krumin ja amstaffipiraijat.

Krum juttelee:



Ja Krum käskee:



Olen tiennyt, että Krum on rohkea poika. Mutta että noin rohkea, sitä en arvannut. Krum kaveerasi amstaffinaperoiden kanssa ensin ulkona, sitten pentuaitauksen vieressä ja lopulta pentuaitauksen sisällä. Krumin häntä sojotti joka vaiheessa ylös kuin pystiksellä konsanaan.

Jos uskoisin, että nöyrän ja kuuliaisen seltin kanssa voisi olla johtajuusongelmia, sanoisin, että Krum olisi juuri sellainen seltti.

Totesi Esa ja läks saman tien haastiksen kimppuun.

Niin joo. Mäkbookkini ei osannut käsitellä Nokialaiseni filmiainesta, joten editoinnin osuus on tällä kertaa pyöreä nolla. Valitan!

lauantai 22. toukokuuta 2010

Teddyt


Videoltakin tuttu jääkarhu on Jaana-kasvattajan tuliainen Krumille. Tarkoituksemme ei ole mittailla Krumia tuon tuosta, mutta tällä kertaa kiusaus oli liian suuri: Krumin ja nallukan yhdennäköisyys on ollut suorastaan huomattava ensisilmäyksestä lähtien. Ja kyllä vain, kummankin säkäkorkeus on 24 senttimetriä.

Vertasi,
Sanna

perjantai 21. toukokuuta 2010

Isoveli valvoo jälleen

Yksin käyskenteleminen on Krumin heiniä. Muun lauman poistuminen kotoa ei ole järisyttänyt pikkuisen maailmaa. Viimeisin puolitoistatuntinen visiitti toisaalla sujui rauhallisesti chillaillen. Pöh läheisriippuvuudelle!



Nauhoitti,
Sanna

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Herra "Tulin teille, ja omin kaikki luunne"

By Esa: Krum-hauella oli tänään treffit Oodi-tädin, Hipun ja Alman kanssa. Nappasin vierailun kulusta muutaman kuvan, jotka ovat melkein blogijulkaisukelpoisia. Melkein. On kaiketi hyvä, että epäonnistun valokuvissani nyt, enkä kolmen viikon kuluttua, kun yleisön koko on nelikymmentuhatkertainen... Niinpä.

Visiitti sujui ookoosti. Saa nähdä, milloin Oodi-tyär jää kakkoseksi Krumeluurin rinnalla! Pian, veikkaan mä.


Krum on prikuulleen yhdeksän viikon ikäinen. Poju sai aamulla liimatupon korviinsa, sillä pystyt korvat eivät ole kuulemma jeesmäänjuttu. Niin, täytyy myöntää, että eräs ohitsemme pyyhältänyt matami kehui Krumia eilen ketun näköiseksi. No, nysse sitten näyttää karhunpojalta.

Krum pääsee sunnuntai-iltana Oprin ja Quitan kera Pohjois-Suomen-turneelle. Käymme Oulussa, jossa on neliviikkoisia seltinpentuja. Käymme myös Kemissä, jossa on seitsenviikkoisia amstaffinpentuja. Käymme niin ikään Haaparannalla, jossa on nelivuotias, koirista pitävä kummipoikani. Palaamme Pohjois-Savoon näillä näkymin keskiviikkona tai torstaina, ja jos onni suo, matkustamme paluumatkamme VeeÄrrällä.

Älkää huolestuko, minä pidän amstaffipirpanat Krumista loitolla. Koska amstaffit ne vasta kiusankappaleita ovatkin, trust me.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Täältä tulee hauki ...

... Joka susta tykkää. Ja sitten kaveri upottaa hampaansa pakaraani. Auts. Yritämme kanavoida ruumiinosiin kohdistuvaa puruvimmaa johonkin muuhun. Voisi melkein suututtaa, ellei Krum näyttäisi aina niin hymyilevältä ja onnelliselta.

Krum on siististi cool. Tarpeet osuvat jämptisti paperille parvekkeen oven eteen ja ulkona pentu on heti asian ytimessä. Liukkaalla laminaatilla ei ole yhdenkään koiran kiva jolkotella, joten mattomme pysyvät lattiassa.

Hihnakäyttäytyminen näyttää jo hyvältä, ja pannan kantaminen on lapsellisen helppoa. Koska Krum sai heti ensimmäiseltä metsäretkeltään punkin ohimoon, päädyimme öttiäisiä karkottavaan pantaan. Se on toiminut.

Krum on sosiaalisesti taitava koira ja päässee pian mukaan toiminnan sykkeeseen lauman täysivaltaisena jäsenenä. Pentuvahvistusta halveksinut nuoriso, Quita ja Jente, voidaan jo bongata leikkimielisissä väleissä Krumin kanssa.

Olemme lenkkeilleet ahkerasti. Rämmimme useimmiten syvälle metsään, jossa valkoisen kooikerkiiturin on turvallista ryntäillä pidempiäkin matkoja. Krum matkustaa pitkät siirtymät kassissa, yleensä tyytyväisenä. Neulamäessä on upeita maastoja, mutta tällä hetkellä ne ovat vielä turhan vaativia Krumille. Ohessa kooste maanantaisesta kohteestamme.



Krumille on tärkeää saada osallistua kaikkiin askareisiin. Autossa pentu on matkustanut sekä yksin että lunkin Nelehin kanssa. Kotona olemme tehneet pari erittäin onnistunutta yksinoloharjoitusta: Krum latasi akkujaan, eikä edes tajunnut poissaoloamme.

Esa on harjoitellut Krumin kanssa naksutinta. Lihapullaiset harjoitukset ovat Krumin mieleen. Kaveri on fiksu - ulos viedessäni se varmasti kertoo, mitä on puuhaillut Esan kanssa edellisellä käynnillään.

Sanaili,

Sanna

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Pienen perheen jälleennäkeminen

Krum tapasi eilen lauantaina Iisa-äidin ja Into-veljen ensimmäistä kertaa muille maille lähdön jälkeen. Poikien leikit sujuivat aivan kuin ennenkin... Kumpikin veljeksistä oli vuoron perään mukkelis makkelis. Ja Iisa-mama omi kaikki pihapiirin lelut, kuten ennenkin!


Minä tahdon uuden putken.

Fotosi,
Esa

perjantai 14. toukokuuta 2010

Kesävauva

Kuinka ensivuorokausi on sujunut? No, ihan loistavasti!

Helatorstaina kesä saapui Kuopioon ja puut aukaisivat hiirenkorvansa. Krum vietti nastaa aamupäivää shelttiseurassa. Toiminnantäyteistä hillumista seurasi hurja usean minuutin mittainen automatka tuntemattomaan määränpäähän. Krum on tottunut ajuri.

Krumppe vakuutti uuden perheensä heti itsevarmuudellaan: siinä on tyyppi, joka kulkee omia polkujaan, eikä turhasta hätkähdä. Vanhemmat koirat ovat ottaneet EVVK-linjan Krumin suhteen, joten niiden silmille on turha tässä vaiheessa hyppelehtiä. Se ei tietenkään estä pitämästä hauskaa. Pentu ottaa hienosti kontaktia, ja, nyyh, luottaa meihin aivan täysillä.

Ihan kuten Jaana tiesi, Krumin ykköspurtava on pehmoinen koirapötkö. Nauhat, hapsut ja pahvilaatikot ovat myös todella jees. Ensimmäisen aamuvillin perusteella voisin todeta, ettei Krumin maku ole turhan tyyris. Kaikista talon leluista sanomalehdellä täytetty vanha hikisukka ja tyhjä limpparipullo ovat kova sana.

Ensimmäisen päivän saldoksi saatiin kolme kertaa tyhjäksi syöty lautanen, sanomalehdelle ilmestynyt lätäkkö, aivan optimaalinen kiinteä tuotos, hampaan koloja ja rättiväsynyt pentu. Krum on todella fiksu ja etenkin filmaattinen. Se on kovin etevä monissa asioissa, joista ikäisellään spanielilla ei ole vielä mitään havaintoa.

Rohkenin epäillä häkin toimivuutta Krumin ensimmäisenä yösijana, mutta parin protestiuikutuksen jälkeen koira kellahti nukkumaan. Vasta aamukuuden jälkeen alkoi kuulua kolinaa. Krum jyrsi vesikuppiaan, mutta ei päästänyt pihahdustakaan. Fiksu koira, kun antaa isäntäväen nukkua rauhassa.

Turisi,
Sanna

P.S. Jos muilta koirilta kysytään mielipiteitä Krumista, ne jakautuvat jotakuinkin seuraavalla tavalla:

Quita:
Ah, miksi sen piti tänne tulla?
Jente:
Mur.
Eo:
Mur.
Opri:
Mur, mur.
Neleh:
Krum on ihan okei.

Parin viikon kuluttua Krumkin lienee jo laumamme vakiokalustoa.