maanantai 30. elokuuta 2010

Maailmankansalainen

Kävimme viikonloppuna Vehmersalmistossa Jaanan ja Janin luona. Viivyimme mökkisaaressa perjantai-illan ja lauantaipäivän ajan. Kivaa oli – kiitos.

Krum läks sunnuntaina maailmalle. Hauesta tuli tripin myötä tamperelainen. Toistaiseksi manselaisuus ei ole ollut pahasta, sillä poika on yhtä vekkuli kuin aina ennenkin. Krum on nyt viisi ja puoli kuukautta, ja oli ilo todeta Kuopiossa, ettei Pumpeliina ole vielä pessyt mutsiaan säkäottelussa.

Joo-o. Jos emme olisi ottaneet Krumia, olisimme monta kokemusta ja ihmistuttavuutta köyhempiä. Krumilla on todella mukava kasvattaja, ja varromme jo innolla ensi kevään kasvattajapäiviä. Vink, vink.

Terveisin,
Esa, joka tuskastui suunnattomasti ladatessaan alla olevia fotoja Bloggeriin megasuperhyperjättikerroshitaalla mokkulallaan

Eo/Iisa/Into/Jente/Krum/Neleh/Opri

Kameerasi,
Esa

lauantai 14. elokuuta 2010

Kiilapää eskarissa

Yhyy, Rumpe ei ole enää mikään pikkuinen pentu. Paitsi, että Krumin säkäkorkeus on 36 senttimetriä, viimeinenkin kulmahammas irtosi eilen illalla kannonkierto-riehuharjoituksen yhteydessä. Siinä kymmenen aikaan. Krum on nyt iso mies isojen hampaidensa kanssa.

Iso mies sijaitsee Kuopiossa. Sanna lomailee ja Esa ei. Sannalla on aikaa puuhastella. Koska nuoresta on vitsa väännettävä emmekä käy syyskuussa esteillä, harjoittelemme agilitya nyt. Putkea ja aitaa ilman hyppyä. Ja muita riehakkuutta tukevia asioita kotioloissa. Naksulla ja ilman. Sisällä ja ulkona. Pääpaino on aivojumpassa - koiralle temppuja, kouluttajille motivointipähkäilyä. Paimenpojan maailma on meille ihan vieras, koulutuksellisesti. Motivointi on kuitenkin agilityn peruspylväitä emmekä halua ryssiä hommaa heti alkuun.

Koulutuksen ensimmäinen vaihe on visio siitä, miten haluaisimme Krumin toimivan. Tämä kohta on hyvin selkeä. Toisena tulee suunnittelu ja kolmantena toteutus. Hienoista ajatuksista, toimintamalleista ja suunnitelmista huolimatta viimeinen kohta aiheuttaa tietenkin eniten päänvaivaa. Useimmat dilemmat liittyvät ikään, pohjatyön määrään ja laatuun sekä maksimaaliseen suoritukseen.

Krum on seltti. Hyvä sellainen. Emme aio vaatia koiralta keskinkertaisuutta, koska sillä on rahkeita parempaan. Krum vaikuttaa sellaiselta tyypiltä, joka antaa itsestään enemmän, jos minäkin annan. Agility on perustasolla simppeli laji. Mediluokan vaatimukset ovat kuitenkin jo korkealla ja tulevaisuudessa niitä hilataan ainoastaan ylöspäin. Kunpa riittäsi, että koira vain osaisi ja tekisi, mutta kun ei.

Makkara toimii, ja targetti, mutta emme halua käyttää sitä muuhun kuin pakolliseen, eli keskittymistä vaativiin juttuihin. Panostamme leluun, joka ei kuitenkaan ole aivan ongelmatonta. Olen viikon verraan hionut yhteistä juttuamme Krumin kanssa. Voisin vaikka kehaista, että nyt meillä on se, yhteinen juttu. Siihen kuuluu lelu. Tästä se lähtee.

Ei meillä mitään oikeaa ongelmaa ole. Krum on hullunua agiin, vaikkei se edes tiedä, mitä se on. Riehuu, huutaa, kiljuu ja öykkäröi. Ja me kannustamme. Krum myös syttyy ikään kuin käskystä. Sen kanssa on helppo toimia. Ei siltä voisi enempää vaatia. Koirassa lepää niin paljon potentiaalia, että iho nousee kananlihalle.

Krumen arki ei ole pelkkää työtä. Ehei, otamme aika rennosti. Pieniä harjoituksia ja siinä se. Krum, 5 kuukautta, on teinipoika, joka etsii itseään. Välillä Krum päättää asioista, jotka ovat sen oman edun mukaisia. Silloin se ei tottelekaan kauniisti. Teinihäröilyjen pahaksi onneksi meillä koirien kanssa ei ikinä neuvotella ja asiat hoidetaan suorasukaisesti. Krum on jätetty rappukäytävään, pihalle ja muuhun huoneeseen, kun se ei ole halunnut liikkua tilasta toiseen. Olemme jopa kaahanneet autolla tiehemme. Ja Krum on tullut luoksemme joka kerta. Krum ei tee asioista turhan vaikeaa, jos mekään emme tee.

Vapaa-ajan rientoihin kuuluu spurttailu metsässä spanielikaksikon kanssa. Nyt Krum pysyy mukana. Ne menevät lujaa. Lisäksi Krum hyppii paljon. Ylös ja alas.

Pakkaamisiin,
Sanna

tiistai 10. elokuuta 2010

maanantai 9. elokuuta 2010

Hyvältä näyttää

Rumi on kauhean kaunis. Minun mielestäni.

Nuoret selttipojat ovat ylipäätään syötävän söpöjä. Auringonsäteiden kujeillessa vaaleilla kutreillaan Krum on kuin enkeli. Vatsapuoli kimmeltää jo kultaa. Hiusrajasta poika nappaa täydet tyylipisteet. Silmät ovat valtavan kauniit. Eivät lainkaan tihrut.

Hienovarainen herkkäliikkeisyys on lintumaisen terävyyden ansiota. Kaikki yksityiskohdat näyttävät tarkkaan hiotuilta. Henkeäsalpaavan täsmällinen kokonaisuus ainoastaan korostuu spanieleiden rinnalla. Koira on hienostunut alpakka kumarien kamelien joukossa. Jokainen liike on hellävaroen harkittu - koreografian voi toistaa leikiten uudestaan.

Pitkä kuono ympättynä lelupalloon saa aikaan hämmentävän iisamaisen kokonaisuuden. Kakan syönnistä huolimatta koira tuoksuu miellyttävälle: pumpulille ja sadepisaroille.

Se on meidän Krum.

Sanna

lauantai 7. elokuuta 2010

Näyttelykärpänen

Ei purrut vieläkään.

Krumella on valtavasti ylimääräistä puuhaenergiaa. Koska Sawo Show on pentuystävällinen koiratapahtuma, Krume lähti messiin Jente-siskon H:n metsästyksen kannatusjoukkoihin. Purkamaan kyltymätöntä tarmoaan. Oikeasti Krum oli eniten haitaksi roikkuessaan Jenten korvissa koko aamun. Piti ihan kieltää. Näyttelytoiminta pakottaa minut tekemään asioita, joita en muuten tekisi.

Näyttelyissä ihmiset päästävät koiriaan toisten naamalle ja ajavat kernaasti kärryillään pentujen päälle. Tämä kummastutti selttipoikaa. Häntäkin laski alas. Cavalierkehän alettua tuttu pystishäntäinen Krum oli back, edistämässä suunapäänä. Markkinakadulla se piehtaroi poron luissa. Löysimme monta leikin arvoista tavaraa. Jente-systerin siivellä on helppo tutustua ihmisiin, jotka hurttahäppeningeissä mielellään kyhnyttävät pellavaisia hurmureita. Muutoin oli tylsää ja lämpöä ihan liikaa varjottomuuteen suhteutettuna.

Neljän tunnin pakkopullan jälkeen kaahattiin hymy herkässä sinisen narun pätkän kanssa kotiin ja edelleen rantsuun. Krum oli järvessä jopa ennen minua. Minä olen aika nopea. Krum veti Esan kertoman tavoin pulikointikierroksia ihan itsekseen ja monta kertaa. Sää oli suosiollinen. Se on sitä uimisen riemua.

Väsyttikö? Noup. Vuorossa naudan sääriluu. Jonka jälkeen jokailtainen (ja aamuinen) hauskanpito, jossa Krum heittelee pallukkaa itselleen. Se on sitä ärsyenergiaa. In finnish, tarmo purkautuu kohti omistajan ranteita. Painitaan, taistellaan ja heitellään.

Seitsemältä pallura putosi lattialle, kun selttipentu kupsahti ällistyttävän yhtäkkisesti lähes suorilta jaloilta sängylle. Nyt se nukkuu. Sikeästi. Vähitellen se aloittaa keimailun ja käy jyrsimässä leukaa. Odotan kello yhtätoista. Silloin ärsyenergia ottaa jälleen vallan. Niin se aina tekee.

Näytteli,
Sanna

maanantai 2. elokuuta 2010

Meillä on missio

Krumista tulee lopullisesti sisäsiisti syyskuun alkuun mennessä. Näin tapahtuu villeissä kuvitelmissani. Olosuhteet ovat vertaansa vailla: enää neljä aamua, ja tämä tytsy saa lomalaisen puhtaalla omallatunnolla keskittyä pentuhubaan täysipäiväisesti.

Krumsi on heittänyt haasteen kehiin. Ensimmäinen kerta sujui ihmetellessä, toinen paljasti syyllisen, ja kolmas oli enemmän tapaturma kuin vahinko – jätkä liruttaa sänkyyn.

Poikaparka ei tiedä, kenen kanssa on tekemisissä. Miten lapsiraukka, joka ei ole edes vuodenajan vaihteluja kokenut, voisi tietää vuosien rottaharrastuksestani? Rotta toimii parhaimmillaan koiraa nokkelammin, pahimmillaan se on yksi helvetin termiitti. Ne tihulaiset, jos jotkin, ovat opettaneet kaikki hiljaisen sodankäynnin hienoudet. Jos Krum luulee olevansa kovin fiksu, se erehtyy pahemman kerran. Päihitän yhden älypääseltin ennen kuin koira on edes huomannut.

Olen hyvilläni, että Rumpesta löytyy ilkikurisuutta. Tahra virheettömässä tekee paketista entistä täydellisemmän.

Last man standing,
Sanna

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Iso musta, pieni ruskea

Kävimme mustanpuhuvan ystävämme Hunka-briardin luona. Krum muisti Hunksin edelliskerralta, ja poikien leikit alkoivat välittömästi. Suomeksi: Krum hillui ympäri Hunka-miehen etupihaa. Juoksi. Ja juoksi.

Omasta mielestäni kattava rotukirjo on suuri rikkaus pennun sosiaalistamisessa. "Koirani on roturasisti" -lohkaisut ovat täyttä puppua. Koira on roturasisti, jos se tapaa ainoastaan omia rotukumppaneitaan. Opin läksyni Oprin kohdalla. Opri treffasi nuoruusaikanaan pelkästään cavaliereja, ja, kas kummaa, se pelkää kaikkia muita koiria paitsi cavaliereja. Krum on kohdannut rotuyksilöitä laidasta laitaan. Toistaiseksi se ei ole pelännyt yhtään mitään tai ketään.

Arvatkaa, mikä on suorastaan ihanaa? Se, että Rumpe on vihdoin tiputtamaisillaan pentukarvansa. Kylkiröllöt ovat kohta historiaa, toivottavasti.

Vaikka, täytyy myöntää, röllöt ovat myös jonkinmoista ylipainoa. Krum dippasi kuononsa toissapäivänä isojen koirien nappulasäkkiin. Parin tunnin kuluttua Krum muistutti ilmapalloa. Ahne?

Ugh,
Esa