Kesävauva

Kuinka ensivuorokausi on sujunut? No, ihan loistavasti!

Helatorstaina kesä saapui Kuopioon ja puut aukaisivat hiirenkorvansa. Krum vietti nastaa aamupäivää shelttiseurassa. Toiminnantäyteistä hillumista seurasi hurja usean minuutin mittainen automatka tuntemattomaan määränpäähän. Krum on tottunut ajuri.

Krumppe vakuutti uuden perheensä heti itsevarmuudellaan: siinä on tyyppi, joka kulkee omia polkujaan, eikä turhasta hätkähdä. Vanhemmat koirat ovat ottaneet EVVK-linjan Krumin suhteen, joten niiden silmille on turha tässä vaiheessa hyppelehtiä. Se ei tietenkään estä pitämästä hauskaa. Pentu ottaa hienosti kontaktia, ja, nyyh, luottaa meihin aivan täysillä.

Ihan kuten Jaana tiesi, Krumin ykköspurtava on pehmoinen koirapötkö. Nauhat, hapsut ja pahvilaatikot ovat myös todella jees. Ensimmäisen aamuvillin perusteella voisin todeta, ettei Krumin maku ole turhan tyyris. Kaikista talon leluista sanomalehdellä täytetty vanha hikisukka ja tyhjä limpparipullo ovat kova sana.

Ensimmäisen päivän saldoksi saatiin kolme kertaa tyhjäksi syöty lautanen, sanomalehdelle ilmestynyt lätäkkö, aivan optimaalinen kiinteä tuotos, hampaan koloja ja rättiväsynyt pentu. Krum on todella fiksu ja etenkin filmaattinen. Se on kovin etevä monissa asioissa, joista ikäisellään spanielilla ei ole vielä mitään havaintoa.

Rohkenin epäillä häkin toimivuutta Krumin ensimmäisenä yösijana, mutta parin protestiuikutuksen jälkeen koira kellahti nukkumaan. Vasta aamukuuden jälkeen alkoi kuulua kolinaa. Krum jyrsi vesikuppiaan, mutta ei päästänyt pihahdustakaan. Fiksu koira, kun antaa isäntäväen nukkua rauhassa.

Turisi,
Sanna

P.S. Jos muilta koirilta kysytään mielipiteitä Krumista, ne jakautuvat jotakuinkin seuraavalla tavalla:

Quita: Ah, miksi sen piti tänne tulla?
Jente: Mur.
Eo: Mur.
Opri: Mur, mur.
Neleh: Krum on ihan okei.

Parin viikon kuluttua Krumkin lienee jo laumamme vakiokalustoa.