sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Niin myös kesäloma. Toimeen siirtyminen tarkoittaa pienen koiraperheemme haarautumista kahtia ja Krumin itsenäistymisen viimeistä vaihetta. Sain kunnian nauttia Krumin seurasta ensimmäisen työviikkoni ajan. Kämppä on edelleen ollut pystyssä. En voi kieltää jännittäneeni asiaa pyöräillessäni iltapäivällä kotiin. Koska kello kahdeksasta neljään on yhtäkkiä leikattu pois rakkaasta päivästäni, olemme pitäneet matalaa profiilia. Krum käväisi Huppeleissa ja Sorsasalossa tiiraamassa kisoja, sekä Savisaaressa moikkaamassa biologista perhettään agilityharkkojen lomassa.

Neljää kiloa kolkutteleva Krumi saavutti männä viikolla 12-viikkoisuuden. Minä sain vasta-aineita jäykkäkouristuksen ja kurkkumädän varalta. Krum pisti paremmaksi rokotteellaan neljää eri vitsausta vastaan. Turkki on runsas ja, mikäli mahdollista, entistä palleroisempi. Housuvillasten alueella tie iholle on vaikeakulkuista ja tiheää risukkoa. Poju on seltistynyt kovasti, liikkeet ovat tulleet riuskoiksi. Kaveri on kasvanut nokkavammaksi - kuono ei ole enää kuin ampiaisen piston jäljiltä. Takaraajat ja -liikeet muistuttavat kanin pennun vastaavia. Believe me, I know.

Krum on sopeutunut hienosti spanieleiden outoon ajatusmaailmaan. Pienen pojan elämään näyttäisi astuneen uusi sosiaalisten taitojen kehittymisen kausi: Krum matkii jatkuvasti luppakorvaista väkeä. Krum hyppii ja poukkoilee innostuksesta, kuten cavalieri, Krum hotkii ruokansa, kuten cavalieri, Krum intoilee ihmisistä, kuten cavalieri. Krum tahtoo selvästi olla koira ja tehdä koirien juttuja.

Kaikesta huolimatta en usko Krumista kehkeytyvän shetlanninspanielia. Krum vaanii, kaartaa ja kantaa. Avarakatseisuutensa ansiosta Krum oli koirista ainoa, joka hoksasi nuijapäiden kansanvaelluksen Vuorilammen rantavesissä. Herra Shelier lienee vanhaa kamaa jo muutaman viikon kuluttua. Voimme toki toivoa, että Krum omaksuisi muutaman positiivisen cavalierpiirteen myöhempää käyttöä varten.

Krum ja ihmiset -yhtälö todellakin toimii. Naapurin häiskän tapaaminen oli ratkiriemukasta, vaikka muutama viikko sitten veikkoa ei tohtinut lähestyä lainkaan. Koska olen tottunut yltiöpäisen ihmisrakkaisiin koiriin, koen jopa enemmän ylpeyden aihetta Krumin koirasuopeudesta. Pentu tulee hienosti toimeen erimerkkisten karvakorvien kanssa. Koirankielen taitojen ollessa vertaansa vailla Krum osaa härppiä toista koiraa juuri sopivasti. Krumpen on jopa onnistunut puraista Eoa kuonoon, ilman sanktiota.

Sosiaalisen maailman avarruttua Krumin suhdetta ihmisperheeseensä on syytä vahvistaa. Emme jaksa turhaan niuhottaa liikaa, mutta seikka on noteerattu. Pumpe saa kasvaa villinä ja vapaana.

Skriivaili,
Sanna

Ei kommentteja: