Rajaton

Meillä koirien ei pitänyt tulla sohvalle koskaan. Ikinä.

Mutta kun se näyttää ihan ketunpojalta. Ja se ei tahdo kenellekään pahaa. Vaikea sanoa "ei".

Lellien,
Esa

Kolme vuodenaikaa

Merkkipäivä

Olemme olleet jo jonkin aikaa vakuuttuneita siitä, että Krum onkin Dare Missy. Siksi seuraava tapahtuma on tuotava julki aivan tuoreeltaan – tänään 25. lokakuuta Krum on nostanut ensimmäisen kerran jalkaansa.

Miten kaikki tapahtuikaan?

Krum ei ole enää kiertolainen. Krumilla on nyt oma koti. Krumin koti on niin nasta mesta, että siellä voi juosta: eteisestä makuuhuoneeseen tai olohuoneesta keittiöön. Uudessa kodissa on hyvä olla.

Ensi alkuun Krumiin iski ujous. Krumin tarpeiden tekoa jouduttiin odottamaan. Ja odottamaan. Pihalla. Kylmässä. Onneksi häkellys meni ohi muutamassa päivässä, ja Krum tuli takaisin. Krum tuli takaisin entistä krotiilimäisempänä. Krum riehaantui. Totaalisesti.

Missä tapahtuu, siellä Krum. Monta kertaa Krum. Välillä tuntuu, että Krumeja on monta. Yksi roikkuu hihassa, toinen lahkeessa, ja kolmas vie sukan, jonka parin neljäs on piilottanut. Krum on kiinnittynyt kaulaliinaan, hanskaan, takkiin ja ulkoiluhousuihin. Mitä Krumilla suussaan, siellä pysyy. Taistelun voi vain hävitä. Mihin Krum purkaisi kaikkea leikkimieltään?

Krum ei saa olla sohvalla. Krum ei tiedä sitä. Krum ei kerta kaikkiaan ymmärrä, että jokin voi olla kiellettyä. Kiellettyä ei ole olemassa Krumin maailmassa. Krum tekee, mitä Krum haluaa. Sängyllekään ei saa tulla. Silti Krum aina tulee. Krum kaivaa ja riemuitsee. Ei Krum tajua. Krum on päättänyt taantua ja on kakannut lattialle. Kahdesti. Krum ei saa lupaa olla sohvalla. Ei nyt, ei koskaan.

Aamulla Krum niiasi syvään ja lirutti kohmeiselle nurmelle. Iltapäivällä Krum nojasi pajuun, ja jalka nousi. Juoksin katsomaan. Katsoin oikein tarkasti. Kyllä, se oli ylhäällä. Pitkään. Illalla Krum niiasi. Häntä oli komea.

Siinäpä se.

Annalassa,
Sanna

Nallet

Toukokuussa:

Lokakuussa:

Rimatonta riemua

Kävimme isolla porukalla TamSKin Tallilla. Mummoille piti keksiä mukavaa tekemistä. Krumsin vauvaharjoitus kävi tarkoitukseen hyvin. Leikkimielisissä ajatuksissamme syntyi pieni skaba. Onko lännen nopein nousukkaamme Jente, vai jättääkö pitkärunkoinen Krumi suoralla muut taakseen? Millaisen panoksen kokeneimmat konkarimme, doping-koiran kohtaloon sisuuntunut Opri ja eläköitymisestä kieltäytyvä Neleh, iskevät pöytään?

Kellotimme kierrokset ensimmäisen putken alusta neljännen putken loppuun. Niin pitkälle Pumsi hallitsi vastapäivän. Veikko osaa painattaa totuttuun itsenäiseen tapaansa ainoastaan myötäpäivään, ohjaaja oikealla puolellaan.

Enivei. Riemurallailut ovat nyt heissulivei. Pojan aksafilkkoja ei nähdä vähään aikaan. Krum on jo iso mies. Alamme opettaa oikeita asioita – esteitä ja sitä, mitä niiden suorittamiseen liittyy. Agilityssa pitää osata vipeltää moniin suuntiin. Ranteessa roikkuva krokotiilinleuka ei ole tavoitteemme. Se on ihan omaksi parhaaksemme.

Pelkääjän paikalta,
Sanna

Yhdeksän kertaa Krum

Juoksee kuin jänis

Krumilla oli tehoviikonloppu. Lauantaina se tanssi, ja sunnuntaina se agiloi ja juoksi.

Eli. Osallistuimme eilen lauantaina aamupäivällä TamSKin järjestämälle koiratanssikurssille. Saimme peruutuspaikan, josta olimme kovasti mielissämme. Kurssikerran veti koiratanssituomari Hannele Parviainen. Parviainen kertoi minulle ja Sannalle siitä, mitä koiratanssissa arvostellaan ja siitä, kuinka koiratanssissa kilpaillaan. Parviainen opetti meille kurssilaisille vatitempun, jonka pikku-Rumsi osasi jo etukäteen.

Parviaisen mukaan koiratanssin alokasluokkaan voi osallistua heti, kun niksivarastossa on täytettä muutaman tempun verran. Alokkailta ei vaadita paljon. Joten, of coors, päätimme Sannan kanssa, että tähtäämme virallisiin koiratanssikilpailuihin. Tavoitteenamme on ensi kevät. Sanna kisaa Nelehin kanssa ja meikäpoika Krumin kanssa. Tästä ei voi seurata muuta kuin hyvää.

Koiratanssikurssikerta sujui Krumilta leikiten. Se tuntuu olevan luonnonlahjakkuus kyseisessä lajissa. Krum jaksaa tehdä töitä ihmiselle. Olin hyvin, hyvin ylpeä sinapinvärisestä toveristani. Kolme varttia yhtä temppuilua on pitkä aika. Minun mielestäni liian pitkä aika.

Tänään sunnuntaina läksimme Sannan, Jenten, Quitan ja Krumin kera Tampereen Niihamaan. Harkkasimme Jenteä ja Quitaa. Siinä sivussa esteille pääsi myös Krum. Rumin rata koostui puominlankusta ja putkesta. Treeni oli passeli. Tahdomme, että Krum osaa irrota tarvittaessa. Seltille irtoamisen ei luulisi olevan mikään pulma.



Vielä emme menneet viittätoista estettä. Ei se mitään.

Illan hämärtyessä kävimme reilun tunnin lenkillä. Krumilla on metsässä aivan omat touhunsa. Se viilettää pitkin mättäitä ja männyn runkoja. Rumi on hauska veikko. Se ei ole hienohelma. Ei todellakaan.

Vrum,
Esa