Kiipee, jes, tule

Tästä kai se lähtee. Krumin kö-kö-kö-köntäktit:

Opetamme kontaktit samalla tavalla kuin Jentelle ja Quitalle. Edelliskerrasta oppineena painotamme ohjaajan jäämistä taakse. Vedätyskontaktit ovat aina vedätyskontaktit.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Krumin puomi ja keinu ovat joskus about tämän näköiset:

Hiemanhan tuo harmittaa edelleen,
Esa

Rankka päätös

Pariaatteista ja itselle tärkeistä ideologioista on vaikea luopua. Siksi periksiantaminen on raskasta. Joskus on kuitenkin nostettava kädet ylös ja todettava, että olosuhteet ovat täysin väärät. Elämäntilanne ei yksinkertaisesti ole sopiva. Tuntuu kuin olisimme epäonnistuneet – vieneet koiralta oikeuden iloita ja olla täydellinen koira.

Varsinaisia syitä päätöksen tukena on kolme. Ensiksi Suomessa on neljä vuodenaikaa. Lumi on maassa puolen vuoden ajan. Toiseksi asumme kerrostalossa. Meillä ei ole omaa perunamaata, takapihaa tai autokatosta. Kolmas fakta liittyy kahteen edelliseen. Kun kohtaamme ensimmäisen ongelmamme, tiedämme syyn, emmekä mahda sille enää mitään. Ongelmia ilmaantuu aina, kun yrittää edetä asioissa puuttellisin resurssein.

Tässä vaiheessa emme voi kyseenalaistaa Krumin edellytyksiä kehittyä hyväksi agilitykoiraksi. Meidän on pakko hyväksyä tosielämän realiteetit. Emme kykene tarjoamaan Krumille parempaa tulevaisuutta.

Krumille ei tule juoksukontakteja.

Kai koira voi nauttia 2on2offeista,
Sanna

Esa-edit: A-esteen jätämme herran haltuun. Ei enää yhdellekään mini- tai medikoirallemme pysäytys-A:ta. Ei.

Cavalieri on kaveri

Krum sai mieluisia vieraita, kun Senni ja Fasu tulivat käymään. Krum ei ole roturasisti. Se suhtautuu jokaiseen cavalieriin yksilöllisesti. Fasu on rento tyyppi eikä yhtään niin kiivas ja jääräpäinen kuin tyttärensä Jente. Jutut kävivät yksiin leikiten. Paitsi koiravieraista Krum pitää myös kenneltytöistä. Yöksi pääsee viereen, ja aamulla saa kehotuksesta piehtaroida Sennin päällä ja kaivaa tämän esiin. Riemun määrä on huikea.

Jente–Krum-kuvio on sujunut tahdikkaasti. Krum on unohtanut alun hämmennyksen ja saanut selvän yliotteen narttuhuuruista. Ulkoilun hoidamme koko porukan voimin. Jente on toki hihnassa, jottei nuori pari kirmaa yhdessä auringonlaskuun. Pahin on takana päin.

Selvisimme vielä helpolla,
Sanna

12 kuukautta myöhemmin

Krum täyttää tänään yhden vuoden. Merkkipäivän kunniaksi teimme tiukkoihin faktoihin perustuvan blogitekstin synttärisankarista. Sepustus on täysin objektiivinen, eikä sitä ole kirjoitettu ruusunpunaiset silmälasit päässä.

Joten, var så god:

Hyvää. Krum on kiltti koira, joka leikkii missä, milloin ja millä vain. Se ei tahdo kenellekään pahaa. Krum tulee vieläkin toimeen jokaisen kohtaamansa koiran kanssa.

Pahaa. Joskus Krum tykkää kakasta. Onneksi taipumus tuntuu menneen talven lumilta.

Noloa. Krum tonki roskakoriamme parikuisena jässikkänä. Se löysi sieltä jotain, jonka se söi ja joka luojan onneksi tuli kokonaisena ulos ulosteen mukana. Emme ole kertoneet asiasta Jaana-kasvattajalle, joka luultavasti olisi takavarikoinut Krumpen välittömästi luotamme. Etenkin, kun tapaus sattui toistamiseen vain muutamaa päivää myöhemmin. "Mitä?"-kysymys jääköön vastaamatta.

Aluksi. Krum ei viihtynyt sylissä. Viiden viikon iässä se irvisti rumasti Sannalle, kun tämä nosti Krumsun silmiensä tasalle.

Mutta kuitenkin. Esan sylistä baby-Krum ei yrittänyt kammeta itseään pois. Johtui ehkä siitä, että Krum oli babynä varsin iso. Vaan ei se vieläkään kampea itseään pois Esan kainalosta.

Vierestä. Krum, Krumpe, Krumppa, Krupsu, Tupsu, Tupsukka, Tumpe, Tume, Vumsi, Rumi, Krumilus.

Ihanaa. Krumia ei välttämättä tarvitsisi palkata agilityradalla, koska se pitää lajista muuten vain. Krumiin ei ole tarvinnut pettyä kertaakaan.

Mälsää. Krum on niin sanotusti pallipuoli, emmekä siten voi saada sen jälkeläistä itsellemme. Mikä on harmi, sillä Krumin luonne on tasaisen täydellinen. No, sitä paitsi, Krum saattaa jäädä ainoaksi seltiksemme, sillä nykyteknologian aikakaudella emme voi saada itsellemme toista Krumia.

Matsi. Krumin korvat voittivat meidät 6–0. Me vain hävisimme.

Ihan okei. Krumia ei tarvitse käyttää näyttelyssä. Krumista ei koskaan tule agilityvaliota. Jos tahdomme sen saavan tittelin nimensä eteen KoiraNetissä, tavoitteiden on oltava jotain muuta.

Sitä sun tätä. Krumilla on kaikki 42 hammasta. Ne ovat terävät.

Hups. Krum vissiin puraisi palan, tai ainakin valkoiset koristekarvat, Into-veljensä hännästä. Siis silloin nuorena lapsena. Krum on aina ollut oman tiensä kulkija.

Eilisestä. Krum erottui edukseen pentulaatikossa miltei heti. Se painoi maitopurkin verran kolmiviikkoisena. Arvatkaa, kuka noista toukista on Krum?

Odotukset. Sanna halusi poikkeuksellisen rohkean seltin, joka pärjäisi kaoottisessa spanielilaumassa. Esa tahtoi koiran hyväpäiseltä emältä. Done.

Huomisesta. Krumin säkäkorkeus on 39,3–41,8 senttimetriä. Emme päässeet yksimielisyyteen sen koosta. Todennäköisesti neliykkönen on lähimpänä totuutta. Edelleen Krum erottuu edukseen.

Ensi vuodesta. Krum korkannee agilityuransa, jos suinkin saamme opetettua sille kontaktiesteet. Uskokaa tai älkää, mutta Krum ei ole edes käynyt puomin tai A:n harjanteella. Onhan tässä aikaa. Aloitamme ehkä hyppyradoista. Opettelemme etenemään myös kisatilanteessa.

Opettavaista. Krum on opettanut paljon koiran kouluttamisesta. Lähinnä siitä, että se ketjuttaa asioita ältsynopeasti.

Hurmoksesta. Kaikkihan kehuvat pentuaan. Yleensä arki kuitenkin tasoittaa tunteet. Krumin kohdalla hurmos on jatkunut. Ja jatkunut, ja jatkunut. Olemme kumpikin melko nöyriä ja maanläheisiä ihmisiä, emmekä ylistä tai ihkuta koiriamme, ellei siihen oikeasti ole tarvetta. Krumista ei vain ihan totta ole huonoa sanottavaa. Se on semmoinen kerran elämässä -koira. Olemme yhä kiitollisia siitä, että Krum muutti luoksemme.


Täysin objektiivisesti,
Esa ja Sanna

Kuvat: Esa K, Jaana Rautio

Ei tullut jaloille

Krum ja agility. Jotakin on tapahtunut. Ehkä Krum on todella rauhoittunut ajattelemaan radalla nakkipalkan voimalla. Ehkä Esalle alkaa valjeta uusi ohjaustyyli. Ehkä vuosikas koira on kypsä koira. Syystä viis, Krum on ottanut ison askeleen eteenpäin. Tornion keikasta lähtien agility on ollut Tupsun kanssa enemmän kuin kolme estettä. Eiliset Mouhis-harkat olivat selkeästi parhaat tähänastisista. Hymyilyttää.

Useat seltit menevät jo puolivuotiaana kuten Krum nyt. Lisäksi ne ovat teknisesti paljon taitavampia. Näytän kieltä kaikille, jotka ajattelevat yhtä happamasti. Kuusikuinen Krumi oli kuin keinuhevonen. Siitä oli tekniikka kaukana.

Nyt Krum osaa pakittaa kahdeksikkoa jalkojen välistä. Ei siis ole mikään ihme, että Krumin homma on alkanut pelittää. Krum on vihdoin alkeiskurssitasoa. Krum taitaa sekä kropan hallinnan että pääkoppansa.

Tarkkana,
Sanna

Elämme vaikeita aikoja

Joskus elämä on rankkaa. Esimerkiksi silloin, kun samassa huoneistossa keikistelee lyyli, joka on kahdeksatta päivää juoksuisena.

Vielä viime syksynä Krum ei ymmärtänyt tyttökoiria laisinkaan. Nyt tilanne näyttää muuttuneen. Sanna ihmetteli äskettäin, että minkä vuoksi Krum vain istuu nurkassa ja tärisee. Jaa-a.

Krumille eivät edes palloleikit kelvanneet. Vakava paikka.

:-(,
Esa

Avoin tilitys

Krumin mahakarvat tässä terve! Me aateltiin kertoa teille semmonen asia, että me ollaan ihan suorastaan villiinnytty kuluneen talven aikana. Meidän pituus on hienot neljätoista senttimetriä, ja me kimalletaan läpimärkinä aina, kun Esa ja Sanna on sipsutelleet meidän isännän kanssa ulkona. Esaa vähän harmittaa pestä meitä jok'ikisen lenkin jälkeen, ja se manailee sitä, kuinka turhia me Krumin ropassa ollaan. Merkkinesteet lentää meihin kuulemma heti ensimmäisen pihapuskan luona. Sanna ei vissiin siedä sisätiloissa kullankeltaista koiraa, silleen kirjaimellisesti. Uhkasi, että kohta kuuluu surrur. Esa toppuutteli sanomalla, että tottahan maha nyt suojaturkin ympärilleen tarttee. Sannan mielestä kaikki liika on turhaa. Hitusen meitä kyllä pelottaa.

Triplasti tupsuja

Ja niin Iisa ja Jaana kävivät valloittamassa Tampereen jotakuinkin 15 sekunnin turvin. Onpahan päheetä omistaa Iisan poika. Puolikaskin. Mitä äidin ja pojan yhteneväisyyksiin tulee, ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen Krumin olevan täydellinen poikakopio Iisasta. Ilmeet ja se kuuluisa tuijotus – aivan sama. Säkäkorkeuttakin suurempia eroja voidaan havaita turkin värissä. Vaikka ennusmerkit olivat melkoiset, Jytkyn tunnistaa collien sijaan ehdaksi seltiksi.

Perinteisille iltaleikeille ei ollut sijaa Kuopion vieraiden aikana, mutta Krumilla oli syytä iloon. Kohokohtia olivat torstainen jälleennäkeminen ja perjantain treenit, joissa yhdistyi Krumin kaksi mieliasiaa, Jaana ja agility.

Ehkä jopa kaikista yhtenevistä ominaisuuksista eniten koiraperhettä yhdistää mahdoton palo agilityyn. Kolmikolle on aivan sama, missä mennään, kuka vie ja kenen vuoro on kyseessä. Ne ovat itsekkäitä esteiden valtijoita. Kolme heinäkasaa ryntäili sovussa pitkin metsiä, mutta hallissa näimme parhaaksi pitää veljekset hihnan mitan päässä toisistaan. Harrastus on totinen asia, jos on syntynyt agilitykoiraksi.

Krum on tylppäkuonoisessa spanielilaumassa yksi ja ainoa omintakeinen Tuksukkamme. Sen sijaan aikuis-Krumin näkeminen kaltaistensa joukossa tarjosi meille uusia näkökulmia. Krum oli kerrankin samanlainen muiden kanssa ja siksi niin täydellinen. Toisaalta on hienoa, että Krum on arjessamme ainutlaatuinen, jolloin osaamme arvostaa sen erityisominaisuuksia joka päivä.

Jaana on aina osa Krumin perhettä. Niin se vain menee. 

Kiitos visiitistä,
Sanna

Kiihdytysajot

Onpas ollut mukavaa! Jaana, Iisa ja Into saapuivat vieraiksemme eilen torstaina. Nähtävyyksiä olemme nähneet Pyynikin näkötornikahvilan verran. Lopun ajan olemme lenkkeilleet, levänneet ja aksanneet. (Aivan, inhoan 'aksata'-sanaa, kyllä.)

TamSKin Tallilla järjestimme koirillemme kiihdytysajot. Saimme Sannan kanssa luvan kokeilla radanpätkää Iisa-mamalla... Se oli hienoa. Enpä ole ennen ohjannut iisankaltaista agilitykoiraa. Upea kokemus.

Krum on suhtautunut Intoon hyvin. Into on suhtautunut Krumiin siten, kuten isoon veljeen kuuluukin suhtautua.

Visiitti jatkuu,
Esa

Samasta puusta

Suksien

Kävimme toki myös harjoittelemassa agilitya Tornion Kennelkerhon hallilla. Kiitos mutsini. Slalomin tapainen kuvio sujui hyvin. Yksi kirosanakin pääsi, vaikka muutoin olen aika lunki ja siivo kaveri. Se nyt vain sattui olemaan ensimmäinen asia, joka suusta irtosi, kun Krum hyppäsi käteeni kiinni.

Hiihtolomalla oli kivaa.

Terveisin,
Esa, jonka pitäisi varmaan perustaa blogi nimeltänsä Huonon koiranomistajan kootut ajatukset