Meillä ei nukuta päivällä

Kuin pikku sika

Sanna on aina täynnä loistavia ideoita. Eikös juu?

Viivi ja Wagner Krum:


Kantsii klikata kuva suuremmaksi, jotta se näkyy kunnolla. Alkuperäisversio kyseisestä stripistä löytyypi täältä.

Kävimme viikonloppuna TamSKin Tallilla. Edelliseen postaukseeni viitaten täytyy todeta, että kyllä, Krumissa on myös huonoja agilitypiirteitä. Se kerpele juoksee jaloille, aina ja joka kerta. Olen kuvitellut, että seltit ovat herranterttuja. No, Krum ei ole. Se jyrää minut, jos en väistä. Ja vaikka väistänkin.

Esipuheen siivittämänä: Krum, Krum! goes public. Seuraavan puolen vuoden ajan Rumpen blogi on avoinna ihan kaikille. Kyllästyimme Bloggerin ontuviin yksityisyysominaisuuksiin.

Fotosoppasi,
Esa

Ärjykarju

Pari tuntia liimojen poistamisen jälkeen. Voidaan kaiketi todeta, että ottelu on hävitty, sillä korvia on pidetty keinotekoisesti kurissa jo yhdeksän kuukautta.

Meidän Krum, eli Tupsukkamme (älkää kysykö – en muista sitä, mistä nimi sai alkunsa), täyttää tänään 11 kuukautta. Jaana-kasvattaja totesi vastikään, että Krumissa taitaa olla juuri niitä ominaisuuksia, joita haimme. Kyllä. Krum on rohkea, kiihkeä ja yhteistyöhaluinen. Se on enemmän kuin tohdimme odottaa.

Krumin säkäkorkeus on nyt 40,5 senttimetriä. Mitta on maksimi, eli näyttelymittauksessa tulos olisi todennäköisesti pienempi. Krum on melko pitkärunkoinen, mikä edesauttaa askellusta. Toistaiseksi sillä on vähän turkkia. Ihanata.


Näyttelyyn Krumia ei voi viedä, sillä sen toinen kives on hukkunut tässä yhteisen taipaleemme varrella. Sanna arveli, että jos Krum ei olisi tullut meille, sillä ei olisi piilokivestä eikä pystykorvia. Meillä on kuulemma rumentava vaikutus koiriimme. Mikään hurtistamme kun ei ole rotumääritelmänsä mukainen. Opri on "aivan liian pieni", Quita on "maskuliininen, valkoinen narttu", Jente on "turhan kapea", Eo on "luiseva" ja Neleh... No, Nelehistä en tiedä. Ainakaan sen karvanlaatu ei ole näyttelykelpoinen. Että Krumin kohdalla emme syytä perimää, vaan omaa karmaamme. Minua Krumin kiilapää ei tosin haittaa.

Arjessa Krum on helppo. Se ei hötkyile turhia. Joskus se saattaa nakella itselleen tennispalloa ja vaatia meitä leikkimään kanssaan, mutta noin muuten se on aika rauhallinen koira.

Kokeilin päivänä eräänä temputtaa Quitaa palkatta. Siinä ajassa, kun Quita oli pyörähtänyt akselinsa ympäri kahdesti, Krum oli tehnyt kieppejä about kymmenen. Kertoo jotain palvelualttiudesta.

Agilityssa Krumia ei voi kuin ylistää. Toivoin vuosi sitten, että Krum menisi agilityssa kohtuukivasti. Siten, ettei aina tarvitsisi miettiä sitä, mistä se nyt paineistuu. Joo-o, meneehän se. Krum tuntuu syntyneen agilitykoiraksi, ja jos se joku päivä näyttää vauhdikkaalta agilityradalla, ansio ei ole meidän. Me vain yritämme koulia Krumia oikeaan suuntaan.


Sellaista. Tuntuu siltä, että Krumilus on pelkkää videotulvaa, mutta minkäs teet. Harvasta koirasta löytyy uusia piirteitä enää pentuajan jälkeen.

Parasta Krumissa on totta kai se, että se on toistaiseksi medi. Tarvinneeko edes perustella.

Puuh,
Esa

Jarruta, poika, jarruta

Krum. Krum, Krum, Krum... Se kuulemma tarttee jarruja. Putken jälkeisistä käännöksistä ei mahda tulla mitään, kun poika vain suihkii jaloille. Marko kysyi, törmäileekö Krum meihin lenkilläkin. No, ei törmäile. Agilityssa sillä katoavat aivot. Joku toinen voisi pitää piirrettä huonona.

Enivei. Kävimme eilen viikkotreeneissämme ProCaniksella. Teemana olivat tällä kertaa pussi radalla, vinokepit ja pakkovalssi. Jep. Pussi ei onnistunut heti ensimmäisellä kerralla, sillä emmehän ole harjoitelleet sitä kuin kolmeen otteeseen.

Vinokepeillä on tapahtunut selvää edistystä. Krum jopa haki kulmia. Suoristimme keppejä sen verran, että pujottelu näytti jo pujottelulta. Meikäläisen sisin suli Krumin melonnan vuoksi... Periaatteessa olemme aikataulustamme kuukauden edellä; olemme sitä mieltä, ettei keppejä harkata ennen vuoden ikää. Mutta haitanneeko tuo, jos Krum kipittää loivien vinokeppien lävitse silloin tällöin, eli kuusi toistoa per viikko. Tuskin. Voisi sitä koiralle pahempaakin hallaa tehdä.

Pakkovalssi on äärimmäisen kätevä ohjauskuvio. Siis silloin, kun se toimii. Meillä ei toiminut. Putkesta tullessaan Krum syöksyy päättömänä suuntaan X. En arvannut, että meillä olisi joskus koira, joka on opetettava jarruttamaan. Ajatelkaa: jarruttamaan. Aiemmin jarruttaminen ei ole kuulunut agilitysanastooni.



Mouhijärven-harkkoihin tulee nyt kolmen viikon tauko. Tauon aikana tekemistä riittää kuitenkin yllin kyllin. Lähdemme hiihtolomalle Lappiin, ja sen jälkeen Krum näkee sukulaisiaan täällä Tampereella. Siitä tulee hauskaa.

Ai juu. Sanna epäili, etten saa Krumia hanskaan ennen Agirotua. Mahdollisuus sekin.

Koska agility on kiva harrastus,
Esa

Kaikkea kivaa

Esa ja Heinis hurvittelivat jälleen tiistai-illan ratoksi Mouhijärvellä. Pariton viikko tarkoittaa ratatreeniä, ja sitä saamamme piti. Krumin radat koostuvat pilkotuiden osien edelleen siivutetuista paloista. Kun koiralla on enemmän halua kuin taitoa, edistyminen ei ole päätähuimaavaa noin radansuoritusmielessä. Nopealla sykkeellä käyvä hurtta on yksinkertaisesti haastavampi saada kulkemaan sujuvasti kuin laiskanpulskea yliaikanollainen murre. Tiedän, kokemuksesta.

Esa kärsii lievästi nuoren koiran syndroomasta. Kyllähän radansuoritustapoja on monia. Krum vain ei osaa niistä ainuttakaan. ProCaniksen treenit tekevät hyvää. Pitää harjoitella kaikkia vaikeita juttuja. Lisäksi oma ohjaaminen saa uutta puhtia.



Olemme huomanneet Mouhiksella toistuvan trendin toteutuvan myös omissa harkoissamme: Krum tekee hyvin ensimmäiset toistot, jonka jälkeen on piru irti. Krum tahtoo tehdä esteitä hullun lailla, mutta eihän se vielä osaa. Mikään muu kuin revittely ei tunnu enää luonnistuvan. Tämän vuoksi teemme vain pari esteharjoitussarjaa ja lopuksi pelkästään perusteita kuten yksittäisiä esteitä. Treenimme ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Spanielien kanssa noudatamme jotakuinkin samaa kaavaa, mutta eri syystä.

Pohdin, mihin agilitykoiran oikeastaan tarvitsee keskittyä. Agilitykilpailuhan on suoritus, johon puretaan kaikkein maksimaalisin lataus 30–40 sekunnin ajan. Sen jälkeen peli on ohi. Tottahan toki keskittymiskyky paranee aina vain koiran edistyessä enkä ole oikeasti huolissani asiasta. Osaamme arvostaa höyryävää koiraamme emmekä tee siitä mitään ongelmaa. Kiirettä ei ole. Tiedämme, ettei Krum ole toimiessaan vain hyvä tai hieno. Krum on upea.

Koska Krum ei oikein osaa mitään, meidän pitäisi nyt harjoitella kaikkea: rengasta, pussia, hyppyä, muuria, pituutta, valssia, siivekkeenkiertoa, twistiä, päällejuoksua, keppejä, kontakteja, suoraa, persjättöä, niistoa ja kaiken maailman muita ohjauskuvioita. Kaikkea ei ikävä kyllä kuulu agilityn sanavarastoomme. Ihan niin kuin hinkkaaminen ja viilaaminen eivät ole meidän juttujamme. Yleensä keskitymme yhteen asiaan kerrallaan vieden sen loppuun saakka. Aikaa kuluu niin kauan kuin on kuluakseen, eli meidän tapauksessamme paljon.

Tällä hetkellä Krum harjoittelee valssia, kontakteja ja suoraa. Piste.

Ketyn kirjaamana,
Sanna