 | ||
| Krumin korvat = "Kaverit, hei! Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä!" |
ဝက်ခြံတွေပျောက်ဖို့ ရှားစောင်းလက်ပက် ကို ဘယ်လိုသုံးရမလဲ
3 vuotta sitten
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Tänään eivät rimat lennelleet
Katsoin sitten mediagilitya Royal Caninin verkkosivustolla. Virhe. Iski paniikki. Siellä mennään niin kamalaa kyytiä, että saa olla tyytyväinen, jos edes kolmenkymmenen sakkiin pääsee.
Voisin kirjoittaa tähän rivitolkulla ajatuksia siitä, kuinka agilityssa on kyse itsensä voittamisesta ja omien vahvuuksiensa kehittämisestä, mutta en jaksa. Pahoittelen.
Linkitän vain videon. Tästä blogista ei ollut koskaan tarkoitus tehdä mielenkiintoista tai viihdyttävää. Tavoite oli seurata yhden pörröisen koirapojan kasvua, ja sitä saamanne pitää:
Ei tiputtanut rimoja. Hyppäsi renkaan lävitse, ilman ainoatakaan virhettä. Kepit ovat edelleen kesken, mutta niin niiden kuuluukin olla.
Jos jostain on napistava, niin siitä, että kääntyi peräti kuuden metrin kaarroksilla. Mutta, tänään harjoiteltiin suoraa.
Oli hauskaa. Ei tullut haavoja käsiin, eikä ikeniin. (Viimeksi taisi tulla, mikä sattui.)
Juhannus on juhla, joka kuluu töissä. Kippis!
Keskikesän aurinko,
Esa
Voisin kirjoittaa tähän rivitolkulla ajatuksia siitä, kuinka agilityssa on kyse itsensä voittamisesta ja omien vahvuuksiensa kehittämisestä, mutta en jaksa. Pahoittelen.
Linkitän vain videon. Tästä blogista ei ollut koskaan tarkoitus tehdä mielenkiintoista tai viihdyttävää. Tavoite oli seurata yhden pörröisen koirapojan kasvua, ja sitä saamanne pitää:
Ei tiputtanut rimoja. Hyppäsi renkaan lävitse, ilman ainoatakaan virhettä. Kepit ovat edelleen kesken, mutta niin niiden kuuluukin olla.
Jos jostain on napistava, niin siitä, että kääntyi peräti kuuden metrin kaarroksilla. Mutta, tänään harjoiteltiin suoraa.
Oli hauskaa. Ei tullut haavoja käsiin, eikä ikeniin. (Viimeksi taisi tulla, mikä sattui.)
Juhannus on juhla, joka kuluu töissä. Kippis!
Keskikesän aurinko,
Esa
maanantai 13. kesäkuuta 2011
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Molskin, polskin
Krum kastautui ensi kerran tälle kesälle Norjan Bogenissa. Tuolloin meno näytti tältä:
Huomautan, että kyseisessä vedessä oli jääkimpaleita. Mutta ei kukaan Krumia uimaan pakottanut. Kuten ei tänäänkään:
On se hassu koira. Polski monta minuuttia itsekseen ja meidän kanssamme. Hervantajärven väriä ei voi muuten kehua. Tai voi, jos tykkää ruskeasta.
Vaan olihan mukava tulla kotiin Tampereelle. Enää kaksi ja puoli kuukautta Björneborgia. Se menee nopsaan. Töissä ajankulua ei edes huomaa.
Niin, ja pahoittelen jälkimmäisen filmin äänimaailmaa. Opri nyt vain on tuollainen.
Kirjoitteli Esa
Huomautan, että kyseisessä vedessä oli jääkimpaleita. Mutta ei kukaan Krumia uimaan pakottanut. Kuten ei tänäänkään:
On se hassu koira. Polski monta minuuttia itsekseen ja meidän kanssamme. Hervantajärven väriä ei voi muuten kehua. Tai voi, jos tykkää ruskeasta.
Vaan olihan mukava tulla kotiin Tampereelle. Enää kaksi ja puoli kuukautta Björneborgia. Se menee nopsaan. Töissä ajankulua ei edes huomaa.
Niin, ja pahoittelen jälkimmäisen filmin äänimaailmaa. Opri nyt vain on tuollainen.
Kirjoitteli Esa
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Melkein kansikuvapoika
Niin lensivät vaaleanpunaiset pikkarit ja keltainen suppilo kaapin pohjalle. Toivottavasti niitä ei enää tarvita. Krum oppi jo elämään kartionsa kanssa turhankin hyvin. Arki helpottui, sillä kypärä ei todellakaan pysynyt Krumin takaraivottomassa kiilapäässä, jos se ei sitä tahtonut. Tietysti poika halusi nyhertää tikkausta, kun se oli mahdollista.
Ahdistuessani viime viikolla koulutöiden parissa Esa päästi sisäisen nikkarinsa valloilleen. Koska kerran viikossa kentällä ei riitä, Esa helpotti kolmivuorotyöläisen tulevaisuutta nakuttelemalla siivekkeitä. Ovat muuten kätevät. Opiskelijasiivekkeiden kuuluu olla kevyet, pienet ja helposti rappusissa edestakaisin kannettavat. Minisiivekkeemme täyttävät oivasti kaikki nämä kriteerit. Kolo keskellä osoittautui tarpeelliseksi, sillä sain Jenten jo sulloutumaan siitä läpi. Rimanpidikeratkaisu aiheutti eniten pähkäilyä. Lopputulos on vähintään kyseenalainen, mutta taatusti turvallinen.
Olen jälleen täynnä kunnianhimoisia ajatuksia. Tiedä, mitä tästä taas tulee. Onhan meillä koko kesä aikaa. Kahden päivän harjoittelun jälkeen Krum ei enää mahdu sisälle treenaamaan. Viretaso on vaikea pitää niin alhaalla, ettei koira hypi pitkin pöytiä ja häiriköi naapureita.
Kennelliiton posti ei tuonut tullessaan mitään ylläreitä: lonkista lausuntona A/B ja kyynäristä 0/0. Näillä me pärjäämme. Tupsu on niin hieno otus, että sen loistavuuden tiellä seisoo vain kaksi kaiffaria, minä ja Esa.
By the way, yksi tuttu hörökorva ja pari talttakuonoa pääsivät siskoni uusimpaan filkkaan. Menossa on mukana myös tulevaisuuden haaverotuni. Tsek!
Melkein julkkis siis,
Sanna
Ahdistuessani viime viikolla koulutöiden parissa Esa päästi sisäisen nikkarinsa valloilleen. Koska kerran viikossa kentällä ei riitä, Esa helpotti kolmivuorotyöläisen tulevaisuutta nakuttelemalla siivekkeitä. Ovat muuten kätevät. Opiskelijasiivekkeiden kuuluu olla kevyet, pienet ja helposti rappusissa edestakaisin kannettavat. Minisiivekkeemme täyttävät oivasti kaikki nämä kriteerit. Kolo keskellä osoittautui tarpeelliseksi, sillä sain Jenten jo sulloutumaan siitä läpi. Rimanpidikeratkaisu aiheutti eniten pähkäilyä. Lopputulos on vähintään kyseenalainen, mutta taatusti turvallinen.
Olen jälleen täynnä kunnianhimoisia ajatuksia. Tiedä, mitä tästä taas tulee. Onhan meillä koko kesä aikaa. Kahden päivän harjoittelun jälkeen Krum ei enää mahdu sisälle treenaamaan. Viretaso on vaikea pitää niin alhaalla, ettei koira hypi pitkin pöytiä ja häiriköi naapureita.
Kennelliiton posti ei tuonut tullessaan mitään ylläreitä: lonkista lausuntona A/B ja kyynäristä 0/0. Näillä me pärjäämme. Tupsu on niin hieno otus, että sen loistavuuden tiellä seisoo vain kaksi kaiffaria, minä ja Esa.
By the way, yksi tuttu hörökorva ja pari talttakuonoa pääsivät siskoni uusimpaan filkkaan. Menossa on mukana myös tulevaisuuden haaverotuni. Tsek!
Melkein julkkis siis,
Sanna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
