Käski huutaa, vaikka flunssa on

Jos joku luulee, että me uskomme aktiiviseen treenaamiseen, niin ehei, me emme usko sellaiseen. Nelehkin, siis cavalier, oli SM-kolmonen, vaikka ei ollut vuoteen harjoitellut yhtikäs mitään. Eli ei. Meidän harkkaamisemme ei ole systemaattista.

Joo. Että niin.

Tänään kumminkin katkaisimme kolmen viikon löhöputkemme ja kävimme Niihamassa. Krum on ollut tauolla, koska se sai taannoin uimarannalla haavan jalkaansa, lasinsirun vuoksi. Jalka oli siteissä pari päivää, mutta nyt kaikki näyttää jo ookoolta.

Todettua tuli se, että nelivitoset on pikkuhiljaa kohdattava silmästä silmään. Tähän saakka olemme pitäneet rimoja 35:ssä tai korkeintaan 40:ssä. No, tästä eteenpäin harkoissa on aina vähintään yksi rima, joka killuu medimaksimissaan. Pakko.

Krum tuntuu oppineen renkaan kuin itsestään. Se ei tehnyt nimittäin ainoatakaan virhettä. Ei, vaikka kulma oli haastava, eli ei-suora. Toki tilanne on toisenlainen vierailla esteillä. Rumpehan on mennyt rengasta vapaana vain Niihaman kentällä.

Kepitkin sujuivat. Ei fuskannut lainkaan, mikä oli outoa. Suoritusnopeus paranee varmasti syksyllä, jos ja kun pääsemme harrastamaan agilitya ihan viikoittain.

Pahoittelen videolla esiintyvää äänenkäyttöä. Sanna käski mennä aggresti. Laittakaa vaikka volyymit pienelle, tai olkaa laittamatta. Miten päin vain.

Eikä bytheway kannata välittää noista "taka"- ja "vasta"-käskyistä. En muista itsekään sitä, kummalla puolella niitä piti käyttää.

Kurkku kuin kaktus,
Esa

Niin joo – uusi kamera!

Joskus elämä on yhtä huutomerkkiä

Niin siinä sitten kävi, että kaikki oli vähän hyrskyn myrskyn. Mutta semmoinenhan ei meitä lannista! Möllijoukkueessa oli mukavaa, Lappeenrannassa oli mukavaa, ja Poriinkin on mukava palata, kun vesihanasta saa halutessaan juoda ruskeaa vettä! Elämä hymyilee ja niin myös minä. Naama hiukan palaneena, tosin.

Selttijoukkue Shekavat sijoittui lopulta 11:nneksi. Se on tavallaan ykkössija, jos luvusta miinustaa ensin kymmenen. Heh, heh!

Ja nyt, näillä sanoilla, kohti Tampereen linja-autoasemaa,
Esa

P.S.1. Kiitokset tiimikavereille! Ensi vuonna uudestaan!

P.S.2. Senni, hei: Merri on Caprin poika. :-)

Vielä viikko

Jos hyvä kenraali povaa huonoa ensi-iltaa, meillä menee viikon kuluttua Agirodussa tosi, tosi huonosti. Eilisillan treenimme olivat nimittäin sen verran hyvät. Että niin.

Harkkainkulku:

• Pujottelu. Otimme keppejä ensimmäistä kertaa osana rataa. Sujui hyvin. Suoristi itsensä oikeaan aloitukseen.
• Rengas. Ei yhtään virhettä! Kerran tömähti kunnolla renkaan sivuun, kun oli rynnimässä välistä, mutta päättikin viime tingassa hypätä oikeasta kohtaa. Ei jäänyt kammoa tai lommoa.
• Suora. Sujuu... Ihmeellistä kyllä, edistystä on tapahtunut kuukauden aikana valtavasti.
• Hyppy tuntemattomaan ja täyskäännös. Ei voisi tiukemmin kurvata. Yksi rima tippui.
  
• Vauhti. Putkissa askellus on vipeltävä. Jään jälkeen, jos en jo juokse.
  
• Ekstraa: vinkui radalla. Ennen ei ole päästänyt inahdustakaan. Krum kun on sellainen hiljainen soturi. Mutta nyt äännähteli kiihtymyksestä, mikä oli uutta ja omituista ja hauskaa.
  

On se aika epeli. Meikä on iloinen.

Esa