sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Joskus elämä on yhtä huutomerkkiä

Niin siinä sitten kävi, että kaikki oli vähän hyrskyn myrskyn. Mutta semmoinenhan ei meitä lannista! Möllijoukkueessa oli mukavaa, Lappeenrannassa oli mukavaa, ja Poriinkin on mukava palata, kun vesihanasta saa halutessaan juoda ruskeaa vettä! Elämä hymyilee ja niin myös minä. Naama hiukan palaneena, tosin.



Selttijoukkue Shekavat sijoittui lopulta 11:nneksi. Se on tavallaan ykkössija, jos luvusta miinustaa ensin kymmenen. Heh, heh!

Ja nyt, näillä sanoilla, kohti Tampereen linja-autoasemaa,
Esa

P.S.1. Kiitokset tiimikavereille! Ensi vuonna uudestaan!

P.S.2. Senni, hei: Merri on Caprin poika. :-)

3 kommenttia:

Jaana, Iisa ja Into kirjoitti...

Olipa taas niin mukava nähdä!
Krum on mahtava, huippukoira :-)
Ensi vuonna otetaan joukkueessa uusiksi... "putkimiehet" voisi olla työnimi:-)

Nähdään reilun viikon päästä sitten Mikkelissä...paikka, josta ei ole ikinä lähdetty kisoista hyvillä fiiliksillä...mutta jospa joskus onnistuisi sekin :-DDD

-me-

Sirkku kirjoitti...

Huippua kääpiölassieagia! Aikamoisen nopsia koiruuksia eikä nuo ohjaajatkaan mitään hitaimpia olleet alkuunkaan ;) Ei kai tämä(kin) blogi todella sulkeudu parin kuukauden päästä? Kyllä tuollaisen kiitäjän kisaurakin olisi ihan raportoimisen arvoinen juttu.

Esa kirjoitti...

Kyllä se niin on, että Krumilus päättyy viimeistään 26. syyskuuta. Ei me olla merkitty kyseistä päivämäärää kalenteriin, tai mitään... :-D Ei vain ole enää blogi-intoa. YouTubessa edelleen jatkamme. Ainakin satunnaisesti.

Vaan mistäpä sitä tietää, jos joskus kirjoittaisimme blogia kuudesta hullusta koirasta. Heh.