Ja rapa roiskuu

Krum on jo niin iso koira, että siitä voi ottaa oikeita valokuvia agilityesteillä. Merkkipaalu sekin:


Kovasti meillä tykätään siitä, että rapa roiskuu.

Kevät!
Esa

Postia Saksasta

Via Hervannan eläinlääkärit, jossa Krumin rabiestilanne lirautettiin koeputkeen pari viikkoa sitten.

En edes tiedä, onko kyse seerumista vai kokoverestä, mutta planketti kertoo, että Krumin millilitrassa on 0,56 kansainvälistä yksikköä rabiesvasta-aineita. Koska alaraja on kuusi sadasosaa pienempi, hyppelehdimme riemuiten.

Ja ei kun maailmaa valloittamaan.

Yhdellä rokotteella jackpot,
Sanna

Tuksu kepittää

Pääroolissa Krum. Sivuroolissa Opri:

Taidamme jatkaa hihnassa vielä hetken.

Ei kantsi treenata yksin,
Esa

Rangat suoriksi

Krumi on tormeltanut elämänsä aikana jo niin paljon, että päätimme kiikuttaa sen Jente-siskon peesissä eläinfysioterapeutin vastaanotolle. Tahdoimme tsekata Krumin tilanteen.

Krum nappasi käynnistä positiivisen kokemuksen. Paikka oli viihtyisä, sillä Elina-fyssari jakoi herkkuja auliisti. Krumi yritti tehdä kaikki temppunsa namipalan toivossa. Koska tarpeellista rekvisiittaa ei ollut tarjolla, selttilapsi kampesi vimmoissaan takajalkansa vadin sijasta Esan syliin. Vieraan ihmisen kopelointi oli Krumille uusi juttu. Krum ei paineistunut tai ahdistunut. Elina sai nostaa vaikka jalkansa sinappimiehen päälle.

Koska Krum on nuori kaveri, sen kroppa on hyvässä kunnossa. Aika on siis täydellinen henkilökohtaisten jumppaohjeiden hankkimiseen. Jenteä käänneltiin, murjottiin ja laseroitiin, mutta Krumissa ei jumitusta juuri ollut. Niskasta löytyi vasemmalta puolelta kireyttä. Jente sai kehuja liitävästä laukastaan ja voimakkaista syvistä lihaksistaan. Krum-vaavilla tilanne ei ole vielä yhtä hyvä. Molemmat, erityisesti Krum, pääsevät kasvattamaan papua, mikä olikin tärkein ohje nuorelle koiralle. Lopuksi Elina paikansi vielä vinksottavan, työstämistä kaipaavan kohdan SI-nivelen seudulta.

Nyt olemme entistä viisaampia. Paneudumme kasvattamaan Krumille kuntoa agilitytulevaisuutta varten. Kenties ennaltaehkäisemme vaanivia ongelmia. Elinan mukaan kummallakaan koirista ei ole tiukkaa syyniä vaativaa ongelmakohtaa. Näillä ohjeilla pötkimme pitkälle. Perjantain kunniaksi olemme koko porukka yhtä raukeaa ja tyytyväistä sakkia – nuoriso fysioterapioituina, ihmiset uitettuina ja senioriliiga silkkaa mukavuudenhaluaan.

Jumpaten,
Sanna

P.S. Tänään Krumin korkeus on 40,5 senttimetriä. Mene ja tiedä, minkä kokoinen seltti on.

Välistäkin voi mennä

Ei tullut jaloille, mutta meni niiden läpi. Eipähän ole tällaistakaan ennen sattunut. Uutta ja ihmeellistä, siis.

Oli hauska nähdä, että Krum edelleen hakee esteitä, tai ainakin putkia, sillä viime aikoina Krum on tuntunut kovin kuuliaiselta koiralta. Se on seurannut käsiä ja hartioita. Putkistakin se on kieltäytynyt, jos liike on loppunut kesken.

Mouhis-treenit jäivät näillä näkymin tämän kevään viimeisiksi. Ensi viikolla paikallamme jatkavat Sanna ja Jente, koska järkeilimme Jenten tarvitsevan rataharjoitusta enemmän kuin Krum. Jenten kanssa kun ei voi harkata TamSKin Tallilla. Se ei vain pysy siellä pystyssä. Kruminkaan kanssa emme tee rataa Tallilla, mutta yksittäisiä esteitä kuitenkin. Ja niitähän riittää.

Tässäpä enihau harkkavideomme viimeistä kertaa, olkaa hyvä:

Ihmettelen suuresti sitä, että koira kykenee oppimaan pujottelun vinokepeillä. Niissä ei ole mitään logiikkaa.

Esa

Tamperelainen putkimies

Joskus muinoin kerroimme Krumin ällöhimosta. Siis siitä, että Krum tykkää nuolla hikilenkkareitani, alusvaatteitani, sukkiani, t-paitojeni hihoja ja niin edelleen. Kuvasimme jopa videon, jonka julkaisin aikoinaan Brinskissä.

Nyt lista saa jatkoa. Krum on nimittäin keksinyt sen, kuinka suihkun likaviemärin ritilä aukaistaan. Homma on oikeastaan aika yksinkertainen. Kynsi väliin ja puikkonokka kehiin. Ritilää onkin sitten kiva puhdistella kaikesta kivasta. Plus sitä, mitä ritilän alta paljastuu.

Yleisen viihtyvyyden vuoksi likakaivon suojaritilä päätettiin kuvaustilanteessa jättää paikalleen.

Eihän tämä iso asia ole, mutta en vain ole ennen omistanut koiraa, jonka makutottumukset ovat näin vulgaarit. Hmph. No, edelleenkään en loukkaannu siitä, että Krum nuolee mieluummin minua kuin Sannaa.

Kuulkaahan: meikällä alkoi loma. Tavallaan. Onhan noita esseitä ja oppimispäiväkirjoja ja tenttejä yhä jäljellä, mutta tältä keväältä loppuivat lähiopetustunnit muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ei enää viittä koulupäivää viikossa. Mikä autuus.

Pitää pitkistä aamuista,
Esa

P.S. Alkuviikolla meni kahdet kengänpohjalliset. Ne unohtuivat eteiseen, ja Krum päätti järjestää Krum-bileet. Yleensä pidän kenkäni kaapissa. Sannan ei tarvitse tehdä niin. Lisäksi Krum piehtaroi märissä kylpypyyhkeissämme, mikä sekin on hieman etovaa. Pyyhkeemme eivät tietenkään koskaan jää sohvalle tai sängynreunalle.