Rankka päätös

Pariaatteista ja itselle tärkeistä ideologioista on vaikea luopua. Siksi periksiantaminen on raskasta. Joskus on kuitenkin nostettava kädet ylös ja todettava, että olosuhteet ovat täysin väärät. Elämäntilanne ei yksinkertaisesti ole sopiva. Tuntuu kuin olisimme epäonnistuneet – vieneet koiralta oikeuden iloita ja olla täydellinen koira.

Varsinaisia syitä päätöksen tukena on kolme. Ensiksi Suomessa on neljä vuodenaikaa. Lumi on maassa puolen vuoden ajan. Toiseksi asumme kerrostalossa. Meillä ei ole omaa perunamaata, takapihaa tai autokatosta. Kolmas fakta liittyy kahteen edelliseen. Kun kohtaamme ensimmäisen ongelmamme, tiedämme syyn, emmekä mahda sille enää mitään. Ongelmia ilmaantuu aina, kun yrittää edetä asioissa puuttellisin resurssein.

Tässä vaiheessa emme voi kyseenalaistaa Krumin edellytyksiä kehittyä hyväksi agilitykoiraksi. Meidän on pakko hyväksyä tosielämän realiteetit. Emme kykene tarjoamaan Krumille parempaa tulevaisuutta.

Krumille ei tule juoksukontakteja.

Kai koira voi nauttia 2on2offeista,
Sanna

Esa-edit: A-esteen jätämme herran haltuun. Ei enää yhdellekään mini- tai medikoirallemme pysäytys-A:ta. Ei.

Juoksee kuin jänis

Krumilla oli tehoviikonloppu. Lauantaina se tanssi, ja sunnuntaina se agiloi ja juoksi.

Eli. Osallistuimme eilen lauantaina aamupäivällä TamSKin järjestämälle koiratanssikurssille. Saimme peruutuspaikan, josta olimme kovasti mielissämme. Kurssikerran veti koiratanssituomari Hannele Parviainen. Parviainen kertoi minulle ja Sannalle siitä, mitä koiratanssissa arvostellaan ja siitä, kuinka koiratanssissa kilpaillaan. Parviainen opetti meille kurssilaisille vatitempun, jonka pikku-Rumsi osasi jo etukäteen.

Parviaisen mukaan koiratanssin alokasluokkaan voi osallistua heti, kun niksivarastossa on täytettä muutaman tempun verran. Alokkailta ei vaadita paljon. Joten, of coors, päätimme Sannan kanssa, että tähtäämme virallisiin koiratanssikilpailuihin. Tavoitteenamme on ensi kevät. Sanna kisaa Nelehin kanssa ja meikäpoika Krumin kanssa. Tästä ei voi seurata muuta kuin hyvää.

Koiratanssikurssikerta sujui Krumilta leikiten. Se tuntuu olevan luonnonlahjakkuus kyseisessä lajissa. Krum jaksaa tehdä töitä ihmiselle. Olin hyvin, hyvin ylpeä sinapinvärisestä toveristani. Kolme varttia yhtä temppuilua on pitkä aika. Minun mielestäni liian pitkä aika.

Tänään sunnuntaina läksimme Sannan, Jenten, Quitan ja Krumin kera Tampereen Niihamaan. Harkkasimme Jenteä ja Quitaa. Siinä sivussa esteille pääsi myös Krum. Rumin rata koostui puominlankusta ja putkesta. Treeni oli passeli. Tahdomme, että Krum osaa irrota tarvittaessa. Seltille irtoamisen ei luulisi olevan mikään pulma.



Vielä emme menneet viittätoista estettä. Ei se mitään.

Illan hämärtyessä kävimme reilun tunnin lenkillä. Krumilla on metsässä aivan omat touhunsa. Se viilettää pitkin mättäitä ja männyn runkoja. Rumi on hauska veikko. Se ei ole hienohelma. Ei todellakaan.

Vrum,
Esa

Onnistuu, tai ei onnistu

Aloitimme eilen Operaatio Toivottoman, also known as Krum opettelee juoksemaan eteenpäin puomin alastulokontaktilla -projektin. Ensimmäiset askeleet olivat tietokoneen ruudulta katseltuna varsin onnistuneita. Krumin takajalat olivat erillään, mikä lienee Silvia Trkmanin mielestä juoksareiden tärkein seikka. Jeah!

Jaa. Miksi juoksukontaktit? Koska tahdomme kokeilla ja oppia uutta. Krum on paimenkoira, ja uskomme sen taipuvan moneen temppuun. Emme ota paineita Krumin koulutuksesta. Jos epäonnistumme, opetamme Krumille toimivat, luotettavat 2on2offit. Kuten Jente ja Quita todistavat, pysäytyskontaktit ovat loppujen lopuksi melko iisiä kauraa. Olennaista on oikea-aikainen vapautuskäsky.

Palkitsimme Krumin aluksi nappulalla. Muutaman toiston jälkeen vaihdoimme makupalan narupalloon, joka nosti Krumin virettä selvästi.

Juoksukontakteissa on se huono puoli, että naksuttaminen on halvatun hankalaa. Onneksi meitä on kaksi.

Tuomareiden kauhuksi,
Esa