maanantai 26. syyskuuta 2011

18 kuukautta myöhemmin

"Tyttö ja kaksi poikaa." Suurin piirtein tällaisen tekstiviestin saimme rapiat 18 kuukautta sitten. Se oli onnellinen päivä, meille. Hyvin onnellinen.

Muistan, kun näin Iisan agilityradalla ensimmäisen kerran. Paikka oli Kuopion Sorsasalo, syyskuussa vuonna 2009. Kyseessä oli Päivikki Partisen koulutus, johon Jaana ja Iisa osallistuivat. Siinä koirassa oli sitä jotain. Hulluutta, röyhkeyttä, tekemisen halua, mitä tahansa. Jotain siinä oli.

Välihuomio: meille ei koskaan pitänyt tulla A) selttiä, B) urosselttiä, C) soopelinväristä urosselttiä. Minkäs teet. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Parhaat hetket tulevat yllättäen, sattumalta.

Kaduttanut ei ole kertaakaan. Krum on kaikkea sitä, mitä toivoimme. Tai siis – se ei ole lainkaan sitä, mitä pelkäsimme. Se ei ole arka, säpsy, räksyttävä. Ne olivat suurimmat kauhukuvamme, kun selttiä harkitsimme.

Turhamaista, kai.

Olen yhä ihmeissäni siitä, että Jaana päätti myydä Krumin juuri meille. Emmehän me edes tunteneet toisiamme. Iisa on sellainen superyksilö, että otaksuimme pennunostajia olevan roppakaupalla. Puhumattakaan siitä, että uroksena oli niinkin upea seltti kuin Särö. Emme olleet uskoa, että toinen Iisan pojista oli varattu meille.

Krum oli hellyttävä pentu. Se ei tahtonut pahaa kenellekään. Se osasi olla yksin, opettamatta. Krum oli kaikkien kaveri. Se oli ihana.

Sellainen se on tänäkin päivänä. Hienointa on, että se on meidän.

Agilitya Krum rakastaa. Tämä tuli jälleen todettua viime perjantaina, kun ajoimme Tampereelta Kuopioon ja kävimme koko koiraperheen kesken treenaamassa Hukka-Putken hallilla.

Krum sekosi, täysin. Parasta.

Viikonloppu Pohjois-Savossa Jaanan ja Janin luona oli kerrassaan mukava. Erityisen mukavaa oli se, ettei Into nähnyt enää aiheelliseksi löylyttää veljeään. Pihalla Krum jopa haastoi Intoa leikkimään, kuin nuorina pentuina konsanaan. Hauskaa.

Oma kamerani oli laukussa koko visiitin ajan. Onneksi Jaana oli viisaampi:


Lauantaina lenkkeilimme vanhoilla huudeillamme Neulamäessä. Kuopio on sellainen kaupunki, jossa voisimme molemmat kuvitella asuvamme sitten isoina. Sitten, kun on tutkinto, työpaikka ja asunto. Kaikkea sitä.

Sunnuntaina kello soi aamuvarhain ja huristelimme Acen kisoihin Kurkimäkeen. Ensimmäinen hyppyrata meni löysäillen. Ei Krumin kanssa voi olla ponneton. Paha, pahempi, minä:


Toiselle hyppyradalle keräsin asennetta. Päätin, etten anna langan katketa vielä kakkosesteellä. Ei se katkennutkaan. Se katkesi vasta kolmannen jälkeen, mutta who cares, koska rata jatkui valssien jälkeen melko sujuvasti:


Tulos oli viisi virhepistettä ja sijoitus ykkönen. Viitonen tuli riman putoamisesta. Luulin, että kiellosta olisi tullut samanmoinen, mutta nähtävästi ei.

Pari viikkoa sitten oletin, että ykkösluokissa radat ovat helppoja ja suoria. Näistä kahdesta ainakaan jälkimmäinen ei ollut sellainen. On ikävää, että ykkösissäkin pitää vääntää ja kääntää. Mieluummin kasvattaisin siellä koiran este- ja itsevarmuutta. Tekniikkaa voinee hioa vaikka läpi kolmosluokkien, jos niikseen tulee.

Pahoitteluni, jos teksti vaikuttaa epäloogiselta ja poukkoilevalta. Vähän niin kuin Krum, kun ohjaan huonosti.

Puolitoista vuotta sitten päätimme, että Krum, Krum! kertoo Krumin "arjesta, kasvusta ja kouluttautumisesta". Blogilla oli päätepisteensä, ja, koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, sen päätepisteen aika on nyt.

Surullista, hölmöä, itsekästä; ei oikeastaan. Elämä jatkuu. Ensi kevät pitää siitä huolen.

(Uskokaa pois.)

Krumin pentublogin voi lopettaa vain yhteen valokuvaan. Siihen kuvaan, joka kielii Krumin elämänasenteesta kaiken oleellisen.

Sumo-Krum:


Kiitos Krumilusta seuranneille,
Esa (ja Sanna)

7 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

KIITOS!

-Jaana&Jani&Iisa&Into-

Jenna Caloander kirjoitti...

Vitsi miten nopeaa ja hyvää menoa teillä kisoissa! Kiitos paljon mahtavasta blogista! Ja tsemppiä tuleviin koitoksiin! :)

Toivottelee,
Jenna ja sheltit

Miira kirjoitti...

Snif. Nysse sit loppuu. Mutta kiitos paljon: on ollut ihana lukea kuulumisia ja uutisia!!

Mä olin IHAN hoomoilasena tosta kakkosradasta: eikai ykkösissä oo ennen pitänyt kääntyä kääntymisen perään?! Tai sit molen vaan niin fossiili, etten ymmärrä nykymeininkiä (pitää paikkansa).

Laittakaahan silti välillä Krumin kuulumisia: ihana on seurata Särö-Petterin lapsien elämää.. ;)

Rapsut!!

Ira kirjoitti...

Kiitos!
Ja teistä kyllä vielä kuullaan, ihan varmasti. :)

Esa kirjoitti...

Kiitokset kommenteistanne! :-)

Miira: Minäkin olen fossiili. Mutta vissiin nuo tuomarit kompensoivat agilityratojen suoria linjoja hyppyratojen koukeroilla. Tuolla nimenomaisella radalla edes keppikulma ei ollut helppo; rengas osoitti kakkos- tai kolmosväliin. Onneksi Krumilla ei toistaiseksi ole niissä ongelmaa (kop, kop).

Maria kirjoitti...

Näköjään kaikki hyvä loppuu aikanaan. :( Mutta kiitos, on ollut kiva lukea tein kuulumisia. Tsemppiä kisakentille, ehkäpä jossakin törmäämme! :)

Esa kirjoitti...

Kiitos, Maria! Emmeköhän me näe. Jyväskylässä on niin hyvä halli, että pakkohan sitä on jossain vaiheessa tulla testaamaan. :-D