Puikkokuono

Krum täytti päivänä eräänä neljä kuukautta. Saimme sen säkäkorkeudeksi semmoiset 33 senttimetriä. Krum on tällä haavaa porukamme kolmanneksi tai neljänneksi korkein. Eo on 35,1 senttimetrillään seuraava virstanpylväs. Quita, eli 41,5 senttimetriä, on viimeinen. Toivon, ettei Krum pistä Quitaa paremmaksi.

Krumilla ei ole vielä mörköikää. Se on yhtä reipas kuin aina ennenkin. En ole huomannut sen käytöksessä mitään muutosta – luoksetulo toimii edelleen opettamatta, eikä kotiinjääminen aiheuta haukkurituaaleja. Se on sama höntti kaveri.

Kävimme eilisiltana tervehtimässä Jaanaa ja Jania sekä Iisaa ja Intoa. Krumin ja Inton leikit sujuivat pentupainin merkeissä. Into oli hauska tapaus. Meikäpoika luuli, että veljeksistä kiusanhenkisempi muutti toukokuussa meidän luoksemme, mutta vaikuttaa siltä, että Jaana veti pidemmän korren. Heh, heh.

Olen opettanut Krumille tikunkiertoa. Se oppi tempun valehtelematta neljännellä toistolla.

Joo. Jos minä jotain venailen, niin sitä, että Krum tiputtaa pentukarvansa piakkoin. Teddyturkki voi nääs olla aika kuuma kuosi kuumalla ilmalla.

Piste,
Esa

Krumin ensimmäinen aksavideo

Punkkipannat sucks

Esa: Kirjoitin taannoin tarinan ripuloivasta Krumista. Uskoo ken tahtoo, mutta sen koommin, kun heitin Rumelta Scalibor-pannan veks, ripulia ei ole puskenut ilmoille tippaakaan. Niin, että tähän loppuivat meikäläisen punkkipanta-traditiot. Hei, hei.

Sanna, NEJ-trio ja Krum kävivät Kajaanissa kuluneen viikonlopun aikana. Käytimme koiriamme uimassa ja agiloimassa. Krum pääsi putkensuulle kolmatta tai neljättä kertaa. Se on hauska veikko. Siitä saattaa tulla sähäkkä soopeli.

Krum lähti Sannan mukana Kuopioon. Se tullee Kajaaniin viikon kuluttua, who knows. Krum täyttää ensi lauantaina neljä kuukautta. Se ei ole vielä 36:ta senttimetriä säkäkorkeudeltaan.

Harvinainen vieras

Helle. Sakkiimme ei enää törmää metsässä hikoilemassa. Rakastan lämpöä ja vettä, mistä voinee päätellä, missä kulutamme aikaa lämpöaallon kourissa. Ihanaa.

Vesipönttöilyjen kuvaaminen on nastaa puuhaa. Krum-hauki ei pure, mutta se ui. Lillumisen ohessa päiväjärjestykseen kuuluvat nyt säännölliset kropan hahmotusharjoitukset vatitreenillä. Siitä on hyvä aloittaa.

Yritti kuvailla,
Sanna

P.S. Korva sattui irtoamaan juuri uintireissulla. Oikeasti olemme pysyneet jämpteinä kauneuden suhteen – vaikka liimakorvainen Krum näyttääkin tytöltä.

Ghostbusters!

Krumsi ennen neljää kuukautta on silmämääräisesti Jenten säkäluokkaa, palleroinen, yökuiva ja kauhean kiltti. Kasvupyrähdys tekee tepposensa: motoriikka ja pääkoppa puhaltavat eri hiileen. Silti se on vikkelä. Krum on ehkä maailman helpoin pentu. Pienet arkielämän viitteet ennakoivat kummituskauden lähestymistä.

Tänään lauantaina Krum lähti mukaan hurraamaan Jente-siskoa voittoon Varkauden kisoissa. Menestystä ei tullut, mutta Krum sai minut ymmälleni. Kisa-alueella tepasteli aivan toinen karvakasa kuin se, jonka nostin autoon kaksi ja puoli sataa kilometriä aikaisemmin. Tämä soopelipallo oli kaukana siitä kultapojasta, joka epäili Tuohitien kulmaan ilmaantuneen sienen todellista olemusta.

Krum oli pöyhkeä, itsevarma ja riehakas - rokkistara omissa bileissään. Musaveikko pystishäntineen oli valmis hurmaamaan kaikki ihmiset ja koirat. Meno oli varsin mälsää eivätkä tapahtumat johtaneet seuraavaan. Rataa tekeville saattoi sentään rähinöidä. Tunnustan, etten pahastu, jos Krum kuvittelee omistavansa agilitykentän. En todellakaan.

Krum on fiksu. Tarkoitan sitä, vaikka katsoessani koiraa juuri nyt, totean sen jahtaavan omaa häntäänsä.

Terkkuja,
Sanna