maanantai 26. heinäkuuta 2010

Puikkokuono

Krum täytti päivänä eräänä neljä kuukautta. Saimme sen säkäkorkeudeksi semmoiset 33 senttimetriä. Krum on tällä haavaa porukamme kolmanneksi tai neljänneksi korkein. Eo on 35,1 senttimetrillään seuraava virstanpylväs. Quita, eli 41,5 senttimetriä, on viimeinen. Toivon, ettei Krum pistä Quitaa paremmaksi.

Krumilla ei ole vielä mörköikää. Se on yhtä reipas kuin aina ennenkin. En ole huomannut sen käytöksessä mitään muutosta – luoksetulo toimii edelleen opettamatta, eikä kotiinjääminen aiheuta haukkurituaaleja. Se on sama höntti kaveri.

Kävimme eilisiltana tervehtimässä Jaanaa ja Jania sekä Iisaa ja Intoa. Krumin ja Inton leikit sujuivat pentupainin merkeissä. Into oli hauska tapaus. Meikäpoika luuli, että veljeksistä kiusanhenkisempi muutti toukokuussa meidän luoksemme, mutta vaikuttaa siltä, että Jaana veti pidemmän korren. Heh, heh.

Olen opettanut Krumille tikunkiertoa. Se oppi tempun valehtelematta neljännellä toistolla.

Joo. Jos minä jotain venailen, niin sitä, että Krum tiputtaa pentukarvansa piakkoin. Teddyturkki voi nääs olla aika kuuma kuosi kuumalla ilmalla.

Piste,
Esa

2 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Kasvatuksen tulosta... Iisa hyppii nenille ja poika seuraa perässä=((( Olen niin pehmo... mutta on oikeasti hienoa nähdä aivan huippu-upea Krum... Mä vaan suu auki ihmettelen miten voi koira toimia niin hienosti kun sitä osaa opettaa=))) Ihanaa on aina teitä nähdä<3

Esa kirjoitti...

Elä nyt – minun mielestäni koiran luonne saa olla sellainen, että omistaja on silloin tällöin kiipelissä. Me olemme yrittäneet olla höveleitä Krumin kasvatuksen suhteen, siinä nähtävästi onnistumatta! :-D

Te olette sitten aina tervetulleita Tampereelle kisaamaan ja yöpymään. Tai voidaanhan myö treffata myös Jyväskylässä, jos siellä on kilpailuita tässä vuoden varrella.