Jii niin kuin juhannus

Kuvasi,
Esa

E-V-V-K

Esan suusta: Ikävän työillan ikävää loppua piristää pieni poika nimeltä Krum.

Krum on ollut toistaiseksi helppokoira. Kun olen marssinut työpaikalleni, olen jättänyt Krumin omaan huoneeseeni. Kaiken varalta, eroon Quita-kooikerista, sillä en tahdo ottaa sitä riskiä, että Quita höykyttää Krumpea poissa ollessani.

Noh. Palasin työpaikaltani tänään kello 23.30. Olin iltavuorossa. Opri ja Quita huusivat sisällä kurkku suorana, mutta mitä tekee Krum omassa huoneessaan – on hiiren hiljaa. Ei päästä äännähdystäkään. Ei protestoi, ei hauku, eikä mekasta. En arvannut, että koiranpentu voi olla näin helppo, tasainen ja itsenäinen. Krumin asenne on e-v-v-k, vaikka se olisi yksin, mihin kellonaikaan tahansa.

Toisinaan mietin, voiko iisistä ja rauhallisesta kotikoirasta tulla hyvää ja räjähtävää agilitykoiraa. Sitten muistan Quitan, joka on ollut kaikkea muuta kuin iisi kotikoira ja joka on kaikkea muuta kuin räjähtävä agilitykoira.

Eli tuli Krumista miten hidas aksakoira tahansa, se on jo nyt palauttanut uskoni maltilliseen koiraelämään, jossa ei vaani uusi ongelma entisen ongelman takana.

Krum on helppokoira. Minä nautin siitä. Onneksi meillä on Krum.

Krum ja Hunka-ystävä

Krumpe tapasi tänään edelliskesäisen työtoverini Minnan Hunka-briardin. Koska Hunka on iso, musta uros, ajattelin, että Krum olisi ollut edes hivenen varuillaan sitä kohtaan. Juu-u, olin väärässä. Ensitutustumisen jälkeen Krum, kolme kuukautta, ja Hunka, neljä vuotta, olisivat vedelleet rallia pitkin pihamaata. Olisivat, ellemme olisi pitäneet toista poikaa kerrallaan hihnan päässä. Hunks on jykevämpää tekoa kuin Krum, joten päätimme ottaa varman päälle, mahdollisten törmäysten vuoksi.

Minna, joka inhoaa selttejä, tuntui tykästyvän Krumiin. Krum karisti Minnan ennakkoluulot haukkuvasta seltistä. Niin, Krum ei hauku, eikä se säpsyile. Arvostan Minnan mielipidettä melko paljon, joten kyllä, olin iloinen.

Pidän Krumista entistä enemmän jokaisen uuden kokemuksemme jälkeen. Yllätyn joka kerta, kuinka se suhtautuu uusiin asioihin, koiriin ja ihmisiin. Krum lukee todella hyvin vieraita koiria. Se alistuu, kun siihen on tarvis. Se leikkii, kun se huomaa, että tilanne on otollinen leikkiä varten.

Krum on hauska koira. Se on rohkea luonnostaan.


Otin Minnan ja Hannun avustuksella muutaman seisomafoton Krumpesta. Sanna ja Jaana tietävät, että kammoan näyttelyposevalokuvia sydämeni pohjasta. Mutta saamanne pitää, tällä kertaa:


Adios. Meikäpoika lähtee hölkkälenkille. ... Esa.

Taas, taas, taas

Esa: Taas sitä tulee. Ripulia. Oksennusta.

Minä en ymmärrä, miten koiran vatsa voi olla näin herkkänä koko ajan. Oprin ja Quitan ripulit voi laskea yhden käden sormilla, mutta Krum-herran laskumittariksi riittää se tieto, että Krumpe on ripuloinut abauttiarallaa kerran viikossa siitä lähtien, kun se muutti meidän luoksemme. Ripulointimäärä on suuntaa antava, mutta kuitenkin. Löysäilyä on riittänyt.

Tutkailin tänä aamuna Kainuun Sanomien sisarlehteä, eli Lapin Kansaa. Silmiini tarttui tällainen kiva artikkeli. Joo-o. Myönnän, että minussa on vainoharhailijan vikaa. Krumilla on ollut Scalibor-panta 9-viikkoisesta saakka. Mukavaa, että apteekissa kuin apteekissa on asiantunteva henkilökunta, joka varoittaa juuri tällaisista asioista. Niinpä.

Krum ei ole ranttu koira. Se syö oikeasti mitä tahansa, jopa lohta. Sen maha ei valitettavasti kulje mielen kanssa yhtä matkaa.

Jestas sentään. Spontaani purkaukseni johtuu siitä seikasta, että jynssäsin yläkertamme tasannetta puolen tunnin ajan unihiekka silmissäni. Missasin aamupalani. Blaah.

Krumpe meni eilen putkea. Leikimme narupallolla. Opetin Krumille vatijuttuja. Se on fiksu koira.

P.S. En kirjoittanut tätä tekstiä työajallani. En ole nopea kirjoittaja. En.

Muoks, muoks. Kello 17.27.

Krum ei ollut ripuloinut työpäiväni aikana ollenkaan. Ehkä kyseessä oli jokin äkkipöpö, tai jotain. Niin tai näin, otin Krumilta Scalibor-pannan poikkeen. Let's see.

Otin punkkipannan pois myös Oprilta, joka jäänyt alakynteen Krumin kanssa kokoasiassa. Jätin pannan Quitalle, sillä en ole havainnut Kuussa nuutumisen merkkejä. Päinvastoin, meitin agilitymme kulkee nyt paremmin kuin koskaan. Ainakin treeneissä!

Toinen asia. Jokaisen koiranpennun elämässä koittaa se suuri hetki, jolloin maailma avautuu avarana lintuperspektiivistä. Krumin elämässä se hetki koitti tänään. Krumpe hyppäsi huomaamattaan sohvalle ja totesi, että "Kas, tämähän oli kiva juttu".

Great. Onneksi meillä on matot laminaattilattiallamme.

Kolme kuukautta, huomenna

© Jaana Rautio

Esa: Krum täyttää huomenna kolme kuukautta ja tänään kolmetoista viikkoa. Mittasin Krumin, vaikka toitotin itselleni kuukausi sitten, etten sitä tee. No, Krumin säkäkorkeus pyöri kolmenkymmenen senttimetrin tienoilla. Ehkä vähän alle. Ei ainakaan yhtään päälle.

Luvusta voinee itse kukanen päätellä sitä, mitä tahtoo. Minä en jaksa. Meikäläisen ennustukset ovat aina puutaheinää. Huokaus.

Krum käväisi eilen Paavolan agilitykentällä. Se tapasi Tino-seltin, Domi-bordercollien ja Ronja-kooikerin. Ainoa koira, jota Krum pelkäsi, oli Muru-partacollie. Mikä on sangen ymmärrettävää, sillä Muru hulmuaa rehellisesti sanottuna kaikkialla. Myös Jente pelkää Murua. Ja kaikkia muitakin partiksia, Murun ja Murun pentujen vuoksi.

Krum katsoi muutaman villiksen menoa. Se kiihtyi. Leikimme lelulla. Ilta oli mukava.

Niin joo, Krum on nyt Kajaanissa.

Rouskis ja maiskis!

Krumin ruokahalu on kasvanut potreisiin mittoihin. Päätös on hyvä, sillä tässä porukassa nirpistely jätetään armottomasti huomioimatta. Kurjinkin sapuska katoaa kyllä helposti makoisampiin suihin. Että se siitä kulinarismista.

Krum on lihansyöjä, omasta mielestään. Lohi ja pötsi ovat yletöntä herkkua. Jauhelihan kohdalla kirsu tuhisee vain hetken. Taannoinen ripuliepisoidi lienee syypää kasvaneeseen lihan himoon. Riisi on täysin out. Kiitos uroksen putkiaivojen lihaan sekoitettu sörsseli uppoaa erittelemättömänä.

Inhokkeihin kuuluu maksa, joka on yhtälailla yök sekä raakana että kuivattuna. Nappulasta olemme Krumen kanssa harvinaisen samaa mieltä: paremman puutteessa. Luupolitiikkaa Krum ei heti pureksimatta niellyt. Ensin oli varmistuttava siitä, että muut ovat varmasti tosissaan asian suhteen. Olivat ne, joten myös Krum-pallo päätyi jyrskyttämään omaa aarrettaan.

Krum on kunnostautunut jyrsijänä toisessakin suhteessa. Koprofagia on aivan pojan oman pääkopan tuotoksia. Jopa cavalierit katsovat hilpeää kakkasuuta halveksuen - eivät nekään sentään kaikkeen alentuisi. Olemme kokeilleet pippureita, jotka aluksi toimivatkin. Ensiaivastusten jälkeen Krum huomasi, että kipakka lisämauste tekee kokonaisuudesta entistä toimivamman. Taloudessamme kierrätetään intohimoisesti. Toivomme silti Krumin lopulta hyväksyvän olemuksensa koirana. Ja lakkaavan syömästä hiekkaa.

Hmm,
Sanna

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Niin myös kesäloma. Toimeen siirtyminen tarkoittaa pienen koiraperheemme haarautumista kahtia ja Krumin itsenäistymisen viimeistä vaihetta. Sain kunnian nauttia Krumin seurasta ensimmäisen työviikkoni ajan. Kämppä on edelleen ollut pystyssä. En voi kieltää jännittäneeni asiaa pyöräillessäni iltapäivällä kotiin. Koska kello kahdeksasta neljään on yhtäkkiä leikattu pois rakkaasta päivästäni, olemme pitäneet matalaa profiilia. Krum käväisi Huppeleissa ja Sorsasalossa tiiraamassa kisoja, sekä Savisaaressa moikkaamassa biologista perhettään agilityharkkojen lomassa.

Neljää kiloa kolkutteleva Krumi saavutti männä viikolla 12-viikkoisuuden. Minä sain vasta-aineita jäykkäkouristuksen ja kurkkumädän varalta. Krum pisti paremmaksi rokotteellaan neljää eri vitsausta vastaan. Turkki on runsas ja, mikäli mahdollista, entistä palleroisempi. Housuvillasten alueella tie iholle on vaikeakulkuista ja tiheää risukkoa. Poju on seltistynyt kovasti, liikkeet ovat tulleet riuskoiksi. Kaveri on kasvanut nokkavammaksi - kuono ei ole enää kuin ampiaisen piston jäljiltä. Takaraajat ja -liikeet muistuttavat kanin pennun vastaavia. Believe me, I know.

Krum on sopeutunut hienosti spanieleiden outoon ajatusmaailmaan. Pienen pojan elämään näyttäisi astuneen uusi sosiaalisten taitojen kehittymisen kausi: Krum matkii jatkuvasti luppakorvaista väkeä. Krum hyppii ja poukkoilee innostuksesta, kuten cavalieri, Krum hotkii ruokansa, kuten cavalieri, Krum intoilee ihmisistä, kuten cavalieri. Krum tahtoo selvästi olla koira ja tehdä koirien juttuja.

Kaikesta huolimatta en usko Krumista kehkeytyvän shetlanninspanielia. Krum vaanii, kaartaa ja kantaa. Avarakatseisuutensa ansiosta Krum oli koirista ainoa, joka hoksasi nuijapäiden kansanvaelluksen Vuorilammen rantavesissä. Herra Shelier lienee vanhaa kamaa jo muutaman viikon kuluttua. Voimme toki toivoa, että Krum omaksuisi muutaman positiivisen cavalierpiirteen myöhempää käyttöä varten.

Krum ja ihmiset -yhtälö todellakin toimii. Naapurin häiskän tapaaminen oli ratkiriemukasta, vaikka muutama viikko sitten veikkoa ei tohtinut lähestyä lainkaan. Koska olen tottunut yltiöpäisen ihmisrakkaisiin koiriin, koen jopa enemmän ylpeyden aihetta Krumin koirasuopeudesta. Pentu tulee hienosti toimeen erimerkkisten karvakorvien kanssa. Koirankielen taitojen ollessa vertaansa vailla Krum osaa härppiä toista koiraa juuri sopivasti. Krumpen on jopa onnistunut puraista Eoa kuonoon, ilman sanktiota.

Sosiaalisen maailman avarruttua Krumin suhdetta ihmisperheeseensä on syytä vahvistaa. Emme jaksa turhaan niuhottaa liikaa, mutta seikka on noteerattu. Pumpe saa kasvaa villinä ja vapaana.

Skriivaili,
Sanna

Don Quijote elementissään

Krum on solminut kaverisuhteita oikein urakalla viimeisen parin viikon aikana. Oman perheemme nuoriso on tajunnut, että Krumppu on aivan jees: Quita painii natiaisen kanssa, ja isäntäväki säästyy iltavillin vaurioilta. Jenten töpselikuonolla ei laadukkaita puremisleikkejä harrasteta. Sen sijaan juostaan ympyrää niin kovaa kuin jaksetaan -pelit sujuvat riehakkaasti.

Krum tykkää taistella tuulimyllyä vastaan. Kun Krum poistuu tilanteesta voittajana, kiinnostus taistelukappaleeseen loppuu nopeasti. Jenten hihnaa pentu ei mitenkään voi voittaa, joten siinä roikkuminen on tällä hetkellä lenkkeilyn kovin juttu.

Viikonlopuksi Krumsi pääsi tutustumaan Kainuun kesäkotiinsa. Ennen kaikkea Krum pääsi telmimään amstaffien kanssa. Kajaanissa vallitsi poikkeustila - 14 koiraa ja 4 ihmistä valtasivat alan. Kamuja oli joka lähtöön, mutta amstaffipenskat ovat lunastaneet paikkansa Krumin ykkössuosikkeina. Kun vanhempi polvi aksaili toisaalla, Krume pentuili kotioloissa. Melskettä seuratessa huomaa nopeasti, että vikkelä Krum vetää aina pisimmän korren itseään väkevämmiltä pennuilta. Krum oli nimenomaan se, jonka toimia piti rajoittaa, koska kaveri ei olisi antanut lapsosten torkkua. Kun muut paholaiset läksivät uusiin koteihinsa lauantaina, yksi pieni jäi kaipaamaan tukea ja turvaa kylmässä maailmassa. Krumi astui isovelun saappaisiin.

Ei voimalla vaan viekkaudella:



Selttipentuystävyyksiin emme ole vielä päätyneet, muihin senkin edestä. Rotutoveribeibet tuppaavat kammoksumaan Krumin röyhkeää asennetta. Lieneekö vika amstaffipainista opitussa kovakouraisuudessa vai cavalierperäisessä hulvattomassa läheisyydessä. Iisalmessa aistittiin kisatunnelmaa. 9-viikkoinen, ihanasilmäinen aussie Sissi lämpeni Krumin yrityksille. Kokoisensa kaverin kanssa olikin hyvä pitää paimenkivaa, rynniä ja painia.

Reissussa Krum esiintyi hurmaavana riiviönä, joka näytti parhaat puolensa. Jälleen.

Raportoi,
Sanna

Miksi Krum?

Krumista ei pitänyt tulla Krum. Siitä piti tulla Lars, Gogo tai Gogh, as in Vincent van Gogh, se maailmankuulu, edesmennyt, korvaansa tuunannut, kreisi taiteilija. Mutta ei tullut. Krumista tuli Krum.

Sannan mielestä 'Krum' oli minun ideani. Tahdoimme Krumille lyhyen, helposti lausuttavan nimen. Sellaisen, jota ei ollut kenelläkään muulla suomalaisella koiralla. Minä kannatin Gingaa, eli Hopeanuolta, mutta koska Krum oli kaikkea muuta kuin hopeinen, nimi hylättiin varhain. Krum. Krum on Harry Potterin maailmassa esiintyvä hahmo. Potterwikin mukaan "Viktor Krum on Bulgarian huispausmaajoukkueen etsijä, jota pidetään yleisesti maailman parhaana etsijänä". Minun maailmassani Krum on maailman nopein huispaaja. Siksi 'Krum'.

Kun nimi oli heitetty ilmoille, aloimme tutkia 'Krumin' historiaa tarkemmin. Googlen löytöartikkelit paljastivat, että Krum oli 800-luvulla Bulgariaa hallinnut kaani. Krumia pidetään edelleen Bulgarian kammottavimpana kaanina. Krumin aikakaudella Bulgarian valtio kaksinkertaisti pinta-alansa. Krum osallistui taisteluun Bysantin keisari Nikephorosta vastaan – Krum voitti ja teetti Nikephoroksen kallosta hopeisen viiniastian. Yliampuvaa, sanoisin minä.

Krumin työnimi oli Seppo. Seppo as in selttipoika. Krumin työnimi Jaanalla ja Janilla oli Jytky. Kukaan tuskin ihmettelee, miksi Krumia kutsuttiin kaikella rakkaudella Jytkyksi. No, Krumista ei tullut Seppoa tai Jytkyä, turhamaisten makumieltymystemme vuoksi.

Krum on ymmärtääkseni yksitavuinen nimi. Sen voi lausua varsin nopeasti. Krum ei sekoitu muiden koiriemme nimien kanssa. Se on ainutlaatuinen. Ja Sannan toivetta kunnioittaen, Krum muodostuu kotoperäisistä aakkosista. Siinä ei ole quuta, geetä tai weetä.

Uskon vakaasti, että nimi on enne. Toistaiseksi en ole ollut väärässä. Krum on sekä Krum että Dare Dude. Joka tavalla.

Siksi Krum.

Kirjoitti,
Esa

Ja tie vie

Sunnuntaina Krumster otti äkkilähdön Ouluun. Koska viikonloppu oli äksöniä täynnä, aprikoimme lepotauon tekevän Krumille hyvää. Väärin. Lauantai-iltana Dare Devil oli taas valloillaan. Pentu roikkui riuskalla otteellaan pöydän jaloissa, pakastimessa, kaikkialla. Kartonkilaatikot silppuuntuivat alle vartissa, ja koiranpeti kirkui apua. Muutin mieleni relailun suhteen.

Oulussa oli leppoisaa. Reissumies rellesti monenkirjavassa koiralaumassa, teki uusia ihmistuttavuuksia ja tutustui maailmankaikkeuden kilteimpään kissaan. Kaikkein mieluiten Krumppa olisi leikkinyt viisiviikkoisilla pennuilla, mutta se ei käynyt päinsä.

Palasimme Kuopioon bussilla. Krumputin kellahti välittömästi kumoon auton hyrähtäessä käyntiin. Puolivälissä matkaa heitettiin lirut Ahokylän nurtsille. Viisi tuntia on pitkä aika torkkua. Puolituntisen verran Krum jytkyili, eli kieriskeli selällään hihnaansa jyrskyttäen. Taivaallisen ihana pentu.

Krumpe on suorittanut matkustamisen peruskurssin kiitettävin arvosanoin.

Jente oli matkassa seuraneitinä. Kas kummaa, maanantaina ikuistin materiaalia, joka kielii, ettei 10-viikkoinen ehkä olekaan liian lapsellinen himoteinin makuun.

Reissusi,
Sanna

Se sukukokous

© Miira Häggblom

Krum tapasi sukulaisensa viime perjantaina ja lauantaina Hukka-Putken kentällä Sorsasalossa. Menossa olivat mukana Into-veli, Iisa-emä, Särö-isä, Oodi- ja Myrtti-tädit, Carro-isoäiti, Jaana-kasvattaja sekä Särön omistajat–kasvattajat Miira ja Tony plus Oodi-tädin omistajat Mia ja Joni. Kivaa oli. Kiitos kaikille – meistä oli mukavaa tutustua Krumpen lähipiiriin!

Niin, ja myös itse agilitykoulutuksessa oli varsin hubaa. Täänks, Tony.

Sillä lailla,
Sanna ja Esa

P.S. Lisää pentukuvia löytyy Miiran ja Tonyn Picasa-albumista, tsek tsek.