keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Ja tie vie

Sunnuntaina Krumster otti äkkilähdön Ouluun. Koska viikonloppu oli äksöniä täynnä, aprikoimme lepotauon tekevän Krumille hyvää. Väärin. Lauantai-iltana Dare Devil oli taas valloillaan. Pentu roikkui riuskalla otteellaan pöydän jaloissa, pakastimessa, kaikkialla. Kartonkilaatikot silppuuntuivat alle vartissa, ja koiranpeti kirkui apua. Muutin mieleni relailun suhteen.

Oulussa oli leppoisaa. Reissumies rellesti monenkirjavassa koiralaumassa, teki uusia ihmistuttavuuksia ja tutustui maailmankaikkeuden kilteimpään kissaan. Kaikkein mieluiten Krumppa olisi leikkinyt viisiviikkoisilla pennuilla, mutta se ei käynyt päinsä.

Palasimme Kuopioon bussilla. Krumputin kellahti välittömästi kumoon auton hyrähtäessä käyntiin. Puolivälissä matkaa heitettiin lirut Ahokylän nurtsille. Viisi tuntia on pitkä aika torkkua. Puolituntisen verran Krum jytkyili, eli kieriskeli selällään hihnaansa jyrskyttäen. Taivaallisen ihana pentu.

Krumpe on suorittanut matkustamisen peruskurssin kiitettävin arvosanoin.

Jente oli matkassa seuraneitinä. Kas kummaa, maanantaina ikuistin materiaalia, joka kielii, ettei 10-viikkoinen ehkä olekaan liian lapsellinen himoteinin makuun.



Reissusi,
Sanna

1 kommentti:

Jaana kirjoitti...

Ihanaa, ne on pian ihan parhaat kaverit ja saavat liikuntaa ihan itsekseen=)))

-Jaana&co-