perjantai 29. heinäkuuta 2011

Käski huutaa, vaikka flunssa on

Jos joku luulee, että me uskomme aktiiviseen treenaamiseen, niin ehei, me emme usko sellaiseen. Nelehkin, siis cavalier, oli SM-kolmonen, vaikka ei ollut vuoteen harjoitellut yhtikäs mitään. Eli ei. Meidän harkkaamisemme ei ole systemaattista.

Joo. Että niin.

Tänään kumminkin katkaisimme kolmen viikon löhöputkemme ja kävimme Niihamassa. Krum on ollut tauolla, koska se sai taannoin uimarannalla haavan jalkaansa, lasinsirun vuoksi. Jalka oli siteissä pari päivää, mutta nyt kaikki näyttää jo ookoolta.

Todettua tuli se, että nelivitoset on pikkuhiljaa kohdattava silmästä silmään. Tähän saakka olemme pitäneet rimoja 35:ssä tai korkeintaan 40:ssä. No, tästä eteenpäin harkoissa on aina vähintään yksi rima, joka killuu medimaksimissaan. Pakko.

Krum tuntuu oppineen renkaan kuin itsestään. Se ei tehnyt nimittäin ainoatakaan virhettä. Ei, vaikka kulma oli haastava, eli ei-suora. Toki tilanne on toisenlainen vierailla esteillä. Rumpehan on mennyt rengasta vapaana vain Niihaman kentällä.

Kepitkin sujuivat. Ei fuskannut lainkaan, mikä oli outoa. Suoritusnopeus paranee varmasti syksyllä, jos ja kun pääsemme harrastamaan agilitya ihan viikoittain.

Pahoittelen videolla esiintyvää äänenkäyttöä. Sanna käski mennä aggresti. Laittakaa vaikka volyymit pienelle, tai olkaa laittamatta. Miten päin vain.



Eikä bytheway kannata välittää noista "taka"- ja "vasta"-käskyistä. En muista itsekään sitä, kummalla puolella niitä piti käyttää.

Kurkku kuin kaktus,
Esa

Niin joo – uusi kamera!

7 kommenttia:

Bea kirjoitti...

Wautsi mikä vauhti kummallakin! Haluaisiko jompi kumpi teistä antaa vinkkiä, millä ihmeen ilmeellä saan meidän Finankin vetämään tuota vauhtia... ;) Meillä cavalierimainen pomppiva juoksu on niiiiin paljon kivempaa!
T: Mamma joka haluaa maantiekiitäjän :>

Sarianne kirjoitti...

Nättiä menoa! Ja lujaahan se menee, vaikka muistelisin, että joskus kirjoittelit (/kirjoittelitte?), ettei Krumista kamalan nopsaa tule. :) Ainoastaan lelun heittelyä katselin tuumien. Turhaan sä niin korkealla kaarella lelun heität! Pieni koira, pistä maata myöden menemään, niin saa saalista kiivaammin. Vaikka hyvin se näkyi tuollakin palkkautuvan. Ei sillä :)

Esa kirjoitti...

Sarianne: Nyt en kyllä yhtään muista aivan moista kirjoittaneeni... Ja nopeuskin on suhteellista. Ei Krum mikään Dizzy ole, mutta se ei meitä haittaa. :-D

Bea: Minä uskon perimään. Sanna kertokoon jotain koulutuksesta. :-)

Sanna&NEJ kirjoitti...

Bea: Alkuun pelkästään hetsasin, kiihdytin ja haastoin Jenteä paahtamaan täysillä eteenpäin. Varmaan vuoden ajan. Jente on kuin syntynyt juoksijaksi - se häipyi jo pentuna heti, kun jalat kantoivat, ja juoksee edelleen enemmän kuin yksikään näkemäni cavalieri. Neleh on opetettu kädestä ja sekin pomppii enemmän ylös kuin eteenpäin. En ole käynyt hyppyseminaareja, joilla koiran liikkeisiin saadaan enemmän järkeä. Mutta miksei riittävällä vaivalla aikuistakin koiraa saisi työstettyä...

Sarianne: Lelujuttu on aivan totta! Parhaat treenilelumme eivät tosiaan lennä mihinkään (tai sitten ne lentävät takaisin päin ohjaajaa). Normaalisti, kun en kuvaa, kierrämme ongelman siten, että sijoitun radalle heittämään lelun oikeaan aikaan ja sopivaan kohtaan. Se toimii kivasti. Yksinäisessä pihatreenissä käytän yleensä suosiolla räsyä targettina.

Hitauskommentti saattaa liittyä siihen, että olemme moneen otteeseen maininneet Krumin ponimaisista liikkeistä. Krum kun alkoi mennä lujempaa vasta kasvupyrähdyksensä jälkeen, eli vuoden iän ohitettuaan. Kehonhallinta sillä on edelleen pikkuisiin teinibroileriseltteihin verrattuna hoopoa.

Bea kirjoitti...

Iso kiitos! Tuota vähän pelkäsinkin, että aikuisen koiran kanssa saa nähdä aika paljon vaivaa... Suurin ongelma meillä on palkka. Lelut kelpaavat joskus, mutta yleensä neiti haluaa palkakseen vain nameja. Silloin kun päivä on oikea leluille, saan likalle ihan huippuvauhdin - niin ja samoin mäkin harrastan tuota hetsaamista aika paljon nykyään. Toimii kyllä, muttei riittävästi.

Sanna&NEJ kirjoitti...

Ymmärrän ongelman. Eolle uusien toimintamallien opettaminen kaikkien agilitypeikkojen tilalle tuntuisi loputtomalta suolta. Rutkasti helpommalla pääsee, kun opettaa nuoren koiran ensin juoksemaan. Mielestäni cavalieri on hieno agilitykoira, koska ainakaan meillä namien käyttäminen ei ole milloinkaan rauhoittanut koiria: Jentelle on yhdentekevää, käytänkö nakkia vai lelua, ja Nelehiä ei ole ikinä palkattu muuten kuin makupaloilla. Aina ne silti painavat samalla tavalla.

Lea kirjoitti...

Hieno Jente ja Krum. Molemmat menee tosi hyvää vauhtia. Vau :)