Voisin kirjoittaa tähän rivitolkulla ajatuksia siitä, kuinka agilityssa on kyse itsensä voittamisesta ja omien vahvuuksiensa kehittämisestä, mutta en jaksa. Pahoittelen.
Linkitän vain videon. Tästä blogista ei ollut koskaan tarkoitus tehdä mielenkiintoista tai viihdyttävää. Tavoite oli seurata yhden pörröisen koirapojan kasvua, ja sitä saamanne pitää:
Ei tiputtanut rimoja. Hyppäsi renkaan lävitse, ilman ainoatakaan virhettä. Kepit ovat edelleen kesken, mutta niin niiden kuuluukin olla.
Jos jostain on napistava, niin siitä, että kääntyi peräti kuuden metrin kaarroksilla. Mutta, tänään harjoiteltiin suoraa.
Oli hauskaa. Ei tullut haavoja käsiin, eikä ikeniin. (Viimeksi taisi tulla, mikä sattui.)
Juhannus on juhla, joka kuluu töissä. Kippis!
Keskikesän aurinko,
Esa
7 kommenttia:
Nyt Esa höpö höpö...
Tolla vauhdilla ootte kolmen sakissa:-) Aivan hirvittävä kehitys on päässyt tapahtumaan, se liitää esteiden yli ja noi kepit; WAU!!!
Tosta näkee, että harjoittelu tuo tuloksia...!!! Aivan mieletöntä <3!
Sun teksti ja kuvamateriaali eivät kohdanneet nyt yhtään... :-)))
HYVÄÄ JUHANNUSTA!!!
-me kaikki-
ps. enää kolme viikkoa agirotuun:-)))
:-D Kirjoitin merkkejä alun perin noin parituhatta, mutta sitten painoin tavalliseen tapaani deleteä ja rustasin vain kuvatekstin. Alkuperäinen postaus sopi videoon. Vakuutan. Se vain joutui itsekriittisen silmäni teilaamaksi. :-) Vaan joo, Sanna on tehnyt mielettömän hienoa työtä Krumin kanssa. Tuossa filmillä ei ollut edes cik&cappiä. Se sujuu jo tosi hyvin, kaukaakin.
Mutta Jaana: enää kaksi viikkoa Agirotuun. Vähän alkaa hirvittää. Kun nuo sukulaiset näyttävät lisäävän "pikkuisen" Krumin kierroksia... Voi kauhistus. :-S
Hyvät juhannukset! :-)
:-) Olisi ollut kiva lukea se alkuperäinen teksti ennen sensuuria!!! =DDD
Mutta oikeesti, tosi tosi hienosti Krum menee, se on yhä enemmän Iisan kopio; sillä on sellaista tiettyä hullunraivoa:)
Apua, eikö siihen ole enää kuin kaksi viikkoa; mä oon ihan pihalla nähtävästi ihan kaikesta... Eli viikon päästä on sitten Into näyttely (se on sen 15 kuukautta; harmi kun tuomari vaihtui, nyt ei tiedä mitä tulee, mutta jos se H...) ja su on Iisan kisat Acella, mennään harjuuttelemaan sitä kuninkuusluokkaa, vaikka sitten Lappeenrannassa saattekin kokea hauskoja hetkiä katsellen meidän toilailuja (ei toi kerta riitä tuomaan "kokemusta"...)
Tsemppiä töihin, toivottavasti saatte kirjoittaa hyviä juttuja juhannuksesta...
-me vielä-
TOOOOOOSI hienoa menoa!! Mahtavaa!! Iskän perhe tuulettaa! ;)
Iloista jussia sinne, vaiks meneekin töissä.
Kiitos molemmille! Ja hyvää juhannusta myös S-joelle! :-)
Kai tässä tulee itse sokeaksi. Varsinkin, kun Krumista näkee, ettei se vieläkään ole kypsä liikkeiltään. Siis siten, kuin vaikkapa mikroseltit ovat puolivuotiaina. No, ehkä tuo pitkä selkä vaatii aikaa... Eikä se loppupeleissä haittaa, sillä seltithän ovat kisaiskussa 9-vuotiainakin. Jotenkin on vain jäänyt kummittelemaan takaraivoon pelko siitä, että laji on menetetty jo neljän vuoden jälkeen. Perintö cavaliereilta...
Kepeissä ainoa ongelma tällä hetkellä on se, että kakkosväli jää helposti kiertämättä. Siksi arkailemme kulmia. Vaan hiljalleen. Ainakaan viimeinen keppipari ei ole enää epävarma. (Haastetta pujottelussa tuottaa siis se, ettei ole jarruja. Great.)
Jaana – Iisa ei eroa millään tapaa kolmosluokan koirista. Agirodussa pääsette sitten harjoittelemaan turnauskestävyyttä, kun osallistujia on reilusti yli sata...! :-D
Kamalaa kyytiä se Krumkin menee :)
Onhan se ollut aina hulluna esteisiin, mutta vasta nyt sille on opetettu, miten niitä tehdään. :-)
Lähetä kommentti