Ärjykarju

Pari tuntia liimojen poistamisen jälkeen. Voidaan kaiketi todeta, että ottelu on hävitty, sillä korvia on pidetty keinotekoisesti kurissa jo yhdeksän kuukautta.

Meidän Krum, eli Tupsukkamme (älkää kysykö – en muista sitä, mistä nimi sai alkunsa), täyttää tänään 11 kuukautta. Jaana-kasvattaja totesi vastikään, että Krumissa taitaa olla juuri niitä ominaisuuksia, joita haimme. Kyllä. Krum on rohkea, kiihkeä ja yhteistyöhaluinen. Se on enemmän kuin tohdimme odottaa.

Krumin säkäkorkeus on nyt 40,5 senttimetriä. Mitta on maksimi, eli näyttelymittauksessa tulos olisi todennäköisesti pienempi. Krum on melko pitkärunkoinen, mikä edesauttaa askellusta. Toistaiseksi sillä on vähän turkkia. Ihanata.


Näyttelyyn Krumia ei voi viedä, sillä sen toinen kives on hukkunut tässä yhteisen taipaleemme varrella. Sanna arveli, että jos Krum ei olisi tullut meille, sillä ei olisi piilokivestä eikä pystykorvia. Meillä on kuulemma rumentava vaikutus koiriimme. Mikään hurtistamme kun ei ole rotumääritelmänsä mukainen. Opri on "aivan liian pieni", Quita on "maskuliininen, valkoinen narttu", Jente on "turhan kapea", Eo on "luiseva" ja Neleh... No, Nelehistä en tiedä. Ainakaan sen karvanlaatu ei ole näyttelykelpoinen. Että Krumin kohdalla emme syytä perimää, vaan omaa karmaamme. Minua Krumin kiilapää ei tosin haittaa.

Arjessa Krum on helppo. Se ei hötkyile turhia. Joskus se saattaa nakella itselleen tennispalloa ja vaatia meitä leikkimään kanssaan, mutta noin muuten se on aika rauhallinen koira.

Kokeilin päivänä eräänä temputtaa Quitaa palkatta. Siinä ajassa, kun Quita oli pyörähtänyt akselinsa ympäri kahdesti, Krum oli tehnyt kieppejä about kymmenen. Kertoo jotain palvelualttiudesta.

Agilityssa Krumia ei voi kuin ylistää. Toivoin vuosi sitten, että Krum menisi agilityssa kohtuukivasti. Siten, ettei aina tarvitsisi miettiä sitä, mistä se nyt paineistuu. Joo-o, meneehän se. Krum tuntuu syntyneen agilitykoiraksi, ja jos se joku päivä näyttää vauhdikkaalta agilityradalla, ansio ei ole meidän. Me vain yritämme koulia Krumia oikeaan suuntaan.


Sellaista. Tuntuu siltä, että Krumilus on pelkkää videotulvaa, mutta minkäs teet. Harvasta koirasta löytyy uusia piirteitä enää pentuajan jälkeen.

Parasta Krumissa on totta kai se, että se on toistaiseksi medi. Tarvinneeko edes perustella.

Puuh,
Esa