Kaikkea kivaa

Esa ja Heinis hurvittelivat jälleen tiistai-illan ratoksi Mouhijärvellä. Pariton viikko tarkoittaa ratatreeniä, ja sitä saamamme piti. Krumin radat koostuvat pilkotuiden osien edelleen siivutetuista paloista. Kun koiralla on enemmän halua kuin taitoa, edistyminen ei ole päätähuimaavaa noin radansuoritusmielessä. Nopealla sykkeellä käyvä hurtta on yksinkertaisesti haastavampi saada kulkemaan sujuvasti kuin laiskanpulskea yliaikanollainen murre. Tiedän, kokemuksesta.

Esa kärsii lievästi nuoren koiran syndroomasta. Kyllähän radansuoritustapoja on monia. Krum vain ei osaa niistä ainuttakaan. ProCaniksen treenit tekevät hyvää. Pitää harjoitella kaikkia vaikeita juttuja. Lisäksi oma ohjaaminen saa uutta puhtia.



Olemme huomanneet Mouhiksella toistuvan trendin toteutuvan myös omissa harkoissamme: Krum tekee hyvin ensimmäiset toistot, jonka jälkeen on piru irti. Krum tahtoo tehdä esteitä hullun lailla, mutta eihän se vielä osaa. Mikään muu kuin revittely ei tunnu enää luonnistuvan. Tämän vuoksi teemme vain pari esteharjoitussarjaa ja lopuksi pelkästään perusteita kuten yksittäisiä esteitä. Treenimme ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Spanielien kanssa noudatamme jotakuinkin samaa kaavaa, mutta eri syystä.

Pohdin, mihin agilitykoiran oikeastaan tarvitsee keskittyä. Agilitykilpailuhan on suoritus, johon puretaan kaikkein maksimaalisin lataus 30–40 sekunnin ajan. Sen jälkeen peli on ohi. Tottahan toki keskittymiskyky paranee aina vain koiran edistyessä enkä ole oikeasti huolissani asiasta. Osaamme arvostaa höyryävää koiraamme emmekä tee siitä mitään ongelmaa. Kiirettä ei ole. Tiedämme, ettei Krum ole toimiessaan vain hyvä tai hieno. Krum on upea.

Koska Krum ei oikein osaa mitään, meidän pitäisi nyt harjoitella kaikkea: rengasta, pussia, hyppyä, muuria, pituutta, valssia, siivekkeenkiertoa, twistiä, päällejuoksua, keppejä, kontakteja, suoraa, persjättöä, niistoa ja kaiken maailman muita ohjauskuvioita. Kaikkea ei ikävä kyllä kuulu agilityn sanavarastoomme. Ihan niin kuin hinkkaaminen ja viilaaminen eivät ole meidän juttujamme. Yleensä keskitymme yhteen asiaan kerrallaan vieden sen loppuun saakka. Aikaa kuluu niin kauan kuin on kuluakseen, eli meidän tapauksessamme paljon.

Tällä hetkellä Krum harjoittelee valssia, kontakteja ja suoraa. Piste.

Ketyn kirjaamana,
Sanna