torstai 17. maaliskuuta 2011

12 kuukautta myöhemmin

Krum täyttää tänään yhden vuoden. Merkkipäivän kunniaksi teimme tiukkoihin faktoihin perustuvan blogitekstin synttärisankarista. Sepustus on täysin objektiivinen, eikä sitä ole kirjoitettu ruusunpunaiset silmälasit päässä.

Joten, var så god:

Hyvää. Krum on kiltti koira, joka leikkii missä, milloin ja millä vain. Se ei tahdo kenellekään pahaa. Krum tulee vieläkin toimeen jokaisen kohtaamansa koiran kanssa.

Pahaa. Joskus Krum tykkää kakasta. Onneksi taipumus tuntuu menneen talven lumilta.

Noloa. Krum tonki roskakoriamme parikuisena jässikkänä. Se löysi sieltä jotain, jonka se söi ja joka luojan onneksi tuli kokonaisena ulos ulosteen mukana. Emme ole kertoneet asiasta Jaana-kasvattajalle, joka luultavasti olisi takavarikoinut Krumpen välittömästi luotamme. Etenkin, kun tapaus sattui toistamiseen vain muutamaa päivää myöhemmin. "Mitä?"-kysymys jääköön vastaamatta.

Aluksi. Krum ei viihtynyt sylissä. Viiden viikon iässä se irvisti rumasti Sannalle, kun tämä nosti Krumsun silmiensä tasalle.

Mutta kuitenkin. Esan sylistä baby-Krum ei yrittänyt kammeta itseään pois. Johtui ehkä siitä, että Krum oli babynä varsin iso. Vaan ei se vieläkään kampea itseään pois Esan kainalosta.

Vierestä. Krum, Krumpe, Krumppa, Krupsu, Tupsu, Tupsukka, Tumpe, Tume, Vumsi, Rumi, Krumilus.

Ihanaa. Krumia ei välttämättä tarvitsisi palkata agilityradalla, koska se pitää lajista muuten vain. Krumiin ei ole tarvinnut pettyä kertaakaan.

Mälsää. Krum on niin sanotusti pallipuoli, emmekä siten voi saada sen jälkeläistä itsellemme. Mikä on harmi, sillä Krumin luonne on tasaisen täydellinen. No, sitä paitsi, Krum saattaa jäädä ainoaksi seltiksemme, sillä nykyteknologian aikakaudella emme voi saada itsellemme toista Krumia.

Matsi. Krumin korvat voittivat meidät 6–0. Me vain hävisimme.

Ihan okei. Krumia ei tarvitse käyttää näyttelyssä. Krumista ei koskaan tule agilityvaliota. Jos tahdomme sen saavan tittelin nimensä eteen KoiraNetissä, tavoitteiden on oltava jotain muuta.

Sitä sun tätä. Krumilla on kaikki 42 hammasta. Ne ovat terävät.

Hups. Krum vissiin puraisi palan, tai ainakin valkoiset koristekarvat, Into-veljensä hännästä. Siis silloin nuorena lapsena. Krum on aina ollut oman tiensä kulkija.

Eilisestä. Krum erottui edukseen pentulaatikossa miltei heti. Se painoi maitopurkin verran kolmiviikkoisena. Arvatkaa, kuka noista toukista on Krum?

Odotukset. Sanna halusi poikkeuksellisen rohkean seltin, joka pärjäisi kaoottisessa spanielilaumassa. Esa tahtoi koiran hyväpäiseltä emältä. Done.

Huomisesta. Krumin säkäkorkeus on 39,3–41,8 senttimetriä. Emme päässeet yksimielisyyteen sen koosta. Todennäköisesti neliykkönen on lähimpänä totuutta. Edelleen Krum erottuu edukseen.

Ensi vuodesta. Krum korkannee agilityuransa, jos suinkin saamme opetettua sille kontaktiesteet. Uskokaa tai älkää, mutta Krum ei ole edes käynyt puomin tai A:n harjanteella. Onhan tässä aikaa. Aloitamme ehkä hyppyradoista. Opettelemme etenemään myös kisatilanteessa.

Opettavaista. Krum on opettanut paljon koiran kouluttamisesta. Lähinnä siitä, että se ketjuttaa asioita ältsynopeasti.

Hurmoksesta. Kaikkihan kehuvat pentuaan. Yleensä arki kuitenkin tasoittaa tunteet. Krumin kohdalla hurmos on jatkunut. Ja jatkunut, ja jatkunut. Olemme kumpikin melko nöyriä ja maanläheisiä ihmisiä, emmekä ylistä tai ihkuta koiriamme, ellei siihen oikeasti ole tarvetta. Krumista ei vain ihan totta ole huonoa sanottavaa. Se on semmoinen kerran elämässä -koira. Olemme yhä kiitollisia siitä, että Krum muutti luoksemme.


Täysin objektiivisesti,
Esa ja Sanna

Kuvat: Esa K, Jaana Rautio

11 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Suuret onnittelut rakkaalle Krumille!

Niin siitä Jytkystä vaan on kehtittymässä mielettömän taitava agilitykoira (viitaten videoon...)!

Nöyrin mielin täällä kasvattaja jolla taas kerran kyyneleet valuivat luettuani tämän kirjoituksen. On niin sydäntä pakahduttavan hienoa, että Krum on teidän koira. Se vain oli niin tarkoitettu!

Olen onnellinen, että saamme seurata "läheltä" teidän elämää!

-Jaana&Iisa&Into-

ps. toi pentukuva on niin <3, muistan aina, kun Sanna kommentoi sitä meidän blogissa...

Petra kirjoitti...

Yx-vuotis synttärionnittelut Krumille.

On ollut todella mielenkiintoista seurata tämän "huippulahjakkuuden" kehitystä ja elämää. Aivan hurmaavan vilkas, viisas ja taitava koira; vaan mitäs muuta Iisan pojasta voi odottaa ;)
Onnea jatkoon, odotan mielenkiinnolla ensimmäistä virallista starttianne :)

Terveisin kätilö-apu, kummitäti ja Iisa-fun-clubin perustaja Petra from Siilinjärvi.

Esa kirjoitti...

Synttärisankari kiittää! Tai varmasti kiittäisi, jos osaisi. :-)

Petra: Emmeköhän me ensi syksynä pölähdä Pohjois-Savonkin suuntaan kisailemaan. Ainakin sen hyppärin verran. En malta odottaa... Krumi käy jo nyt kierroksilla kisakatsomon puolella. Paljon enemmän kuin treeneissä. On se niin kiva koira. Meille just sopiva.

Era Alanen kirjoitti...

Ihanaa kerrontaa! Ja ihan parasta, että koira on täydellisen sopiva.

Synttärionnittelut Krum:lle ja ihanaa yhteistä eloa teille kaikille!

Esa kirjoitti...

Kiitos! 'Täydellinen' on vahva sana, mutta meidän näkövinkkelistämme se kuvaa Krumpea hyvin. :-)

Iida kirjoitti...

Voi hitsi miten hauska blogi Krumilla :)! Kovasti onnea synttärisankarille!

Ja hertsyyde minkä kokoinen pentu Krum on ollut :D Tuossa kohtaa taitaa sanonta yhtä leveä kuin pitkäkin pitää jo paikkansa :DD!

Kevään jatkoja toivottelee Kuvolan sakki.

Esa kirjoitti...

Treen posse kiittää! Mutta ei Krumin blogi ole erityisen hauska. Se on oikeastaan melko tylsä, koska postaukset ovat pelkkää agilitya... Meikän blogi-innostus lopahti vuosi sitten. Tämä oli ensimmäinen postaus, jonka kirjoitin niin sanotusti luovuuden puuskassa. Pitkästä aikaa kirjoittaminen oli kivaa.

Pentuna Krum oli kuin Cartman. Ehkä vähän edelleen!

Miira kirjoitti...

Olipa ihana lukea Krum-hurmoksesta!!! Ihanaa, että ihmiset on niin tyytyväisiä koiraansa!! :)

Esa kirjoitti...

Kyllä. Ei ole pojasta pahaa sanottavaa. :-)))

Outi kirjoitti...

On pakko kommentoida, kun minusta on vaan ihan parasta, kun ihmiset suhtautuvat koiriinsa noin palvovasti :D Melkein itkettää...

Ja koska on aina kiva antaa positiivista palautetta, pitää myös sanoa, että harvassa on näin hyvin kirjoitetut blogit!

Esa kirjoitti...

Kiitos! :-) Yksi haastava koira antaa perspektiiviä asioihin. Tosin meidän tapauksessamme kaksi haastavaa koiraa... Kummasti osaa arvostaa sitäkin ominaisuutta, että koira oikeasti haluaa tehdä töitä ihmisen kanssa.