Merkkipäivä

Olemme olleet jo jonkin aikaa vakuuttuneita siitä, että Krum onkin Dare Missy. Siksi seuraava tapahtuma on tuotava julki aivan tuoreeltaan – tänään 25. lokakuuta Krum on nostanut ensimmäisen kerran jalkaansa.

Miten kaikki tapahtuikaan?

Krum ei ole enää kiertolainen. Krumilla on nyt oma koti. Krumin koti on niin nasta mesta, että siellä voi juosta: eteisestä makuuhuoneeseen tai olohuoneesta keittiöön. Uudessa kodissa on hyvä olla.

Ensi alkuun Krumiin iski ujous. Krumin tarpeiden tekoa jouduttiin odottamaan. Ja odottamaan. Pihalla. Kylmässä. Onneksi häkellys meni ohi muutamassa päivässä, ja Krum tuli takaisin. Krum tuli takaisin entistä krotiilimäisempänä. Krum riehaantui. Totaalisesti.

Missä tapahtuu, siellä Krum. Monta kertaa Krum. Välillä tuntuu, että Krumeja on monta. Yksi roikkuu hihassa, toinen lahkeessa, ja kolmas vie sukan, jonka parin neljäs on piilottanut. Krum on kiinnittynyt kaulaliinaan, hanskaan, takkiin ja ulkoiluhousuihin. Mitä Krumilla suussaan, siellä pysyy. Taistelun voi vain hävitä. Mihin Krum purkaisi kaikkea leikkimieltään?

Krum ei saa olla sohvalla. Krum ei tiedä sitä. Krum ei kerta kaikkiaan ymmärrä, että jokin voi olla kiellettyä. Kiellettyä ei ole olemassa Krumin maailmassa. Krum tekee, mitä Krum haluaa. Sängyllekään ei saa tulla. Silti Krum aina tulee. Krum kaivaa ja riemuitsee. Ei Krum tajua. Krum on päättänyt taantua ja on kakannut lattialle. Kahdesti. Krum ei saa lupaa olla sohvalla. Ei nyt, ei koskaan.

Aamulla Krum niiasi syvään ja lirutti kohmeiselle nurmelle. Iltapäivällä Krum nojasi pajuun, ja jalka nousi. Juoksin katsomaan. Katsoin oikein tarkasti. Kyllä, se oli ylhäällä. Pitkään. Illalla Krum niiasi. Häntä oli komea.

Siinäpä se.

Annalassa,
Sanna