Agilityperkele

Krum on kotioloissa oikea kultapoika. Elämä koiran kanssa ei ole koskaan ollut helpompi. Krum purkaa energiaansa Jenteen. Jente suostuu nykyisin telmimään Krumin kanssa päivittäin. Jos Jenteä ei leikitytä, Krum roikkuu siskon korvassa, kunnes tämä muuttaa mielensä. Krum ei ole enää pentu, ja Jente tietää sen. Aikaisemmin Quita omi leikkioikeuden Krumiin yksin itselleen. Nyt neiti Q on niin tiineenä, etteivät pojanklopit mieltä hetkauta. Ilo on Jenten ja meidän puolellamme. Säilymme vahingoittumattomina ärsyenergian voimalta.

Koti-Krum on harhaanjohtava peiterooli. Krum istuu, odottaa ja järkeilee. Krumia täytyy rapsuttaa. "Ai, ihanaa! Ota vielä mahasta", huokaa Krum. Iltaisin tapaamme saunoa yhdessä leppoisasti ainakin siihen asti, kun karvakasa on komennettava pesuhuoneen puolelle.

Vieraileva juoksutar ei ole kietonut Krumia pikkusormensa ympärille. Ehei. Naikkosen lopullinenkin kiinnostus karahtaa kivikkoon viimeistään siinä vaiheessa, kun Krum kellahtaa selälleen yhteisen leikkituokion merkiksi. Kovin lapsi se vielä on.

Kun kurvaamme TamSKin Tallille, kullankeltaisesta Krumista tulee agilityperkele. Agilityperkele nielee esteitä silmittömän raivon vallassa. Agilityperkele pyörii, haukkuu ja pomppii. Onneksi agilityperkele on ehdollistunut pyörimiseen. Muutoin se vain haukkuisi.

Krum on pelottavan nokkela. Vapaan kasvatuksen tuloksena Krum ei ole tossun alla. Vapaana kasvamisen koukku on se, että Krumilla on mielipide. Monista asioista. Krum osaa päättää itse, mitä haluaa. Kotona koira saattaa osoittaa vastalauseen kehoitukseeni. Silloin Krum vain möllöttää kuin ei olisi koskaan moisesta kuullutkaan. Agilityhallissa motivaatiotaso on niin korkealla, että Krum toimii kehoittamattakin – nopeasti ja monta kertaa perätysten. Pelottavinta on, että Krum tottelee jo ennen käskyä, kuin ajatukseni lukien.

Krum on intohimoinen menijä, joten sitä on kunnia ohjata. Ohjauksen päävastuu on Esan heiniä. Esalla on monia tarpeellisia apuja, kuten korkea runko, joten Rumen hyppy ja haukkaus osuvat matalammalle. Pitkät kädet yltävät parhaiten pitämään lelua pennun ulottumattomissa. Rynnistysnopeuttakin Esalta löytyy. Minä en ehdi ohjata Krumia. Yritin kyllä, täysillä, mutta Krum suihki mihin sattui.

Minun rohkeuteni ei riitä. Krum vetää korvat luimuun ja painautuu eteenpäin nopeimpaan mahdolliseen laukkaansa. Suu irvistää ilkikurisesti, jonka jälkeen Krum-kuula heittäytyy täydellä voimalla ohjaaja vasten. Kiilapää on kuin keihäs, joka syöksyy ilman halki valmiina haukkaamaan maukkaimman palan minua. Väistän. Olen pelkuri. Esa ei pelkää. Esa vastaa pottuihin pottuina.

On sairaan hauskaa seurata, mitä tästä tulee,
Sanna