Huomenna Krum täyttää kahdeksan kuukautta. Otin miehestä mittaa, ja sain tulokseksi 39,5–40 senttimetriä. Passeli, meille.Poistimme sunnuntaina liimat Krumin korvista. Virhe. Ne nousivat heti pystyyn. Liimasimme korvat uudelleen. Minna-parturi tulee viikonloppuna Tampereelle, ja Krumppa saanee ensimmäisen korvatrimminsä. Ehkä.
Noin muutoin Krumin elämä rullaa painollaan eteenpäin. Lähestyimme paikallista agility-yrittäjää sähköpostitse mahdollisesta kurssituksesta. Toiveenamme oli päästä viikoittaiseen agilitykoulutukseen tammi–helmikuussa. Katsotaan. Jos emme pääse, ei se mitään. Kehitytään myö ilmankin. Hiljakseen.
Ryhdyin vihdoin ja viimein opettamaan Krumille istumista ja paikallejääntiä. Se saattaisi olla hyvä juttu handlata, kun treenaus lisääntyy. Vaikka ei minulla mitään lentäviä lähtöjä vastaan ole.
Koulu pitää kiireisenä. Sekä minut että Sannan. Radiota, hoitotyötä, radiota, hoitotyötä. Sitä se arki on.
Rrr,
Esa
3 kommenttia:
<3
ei muuta
-me kaikki-
Eikös tuo poika muistutakin äitiään? Ainakin minun mielestäni. Ehkä se on tuo hymy. (Huom. Osaa Rume myös irvistää. Minun ranteelleni.)
Se on ihan kuin äitinsä:)
Onnea 8 kk synttäreiden johdosta!!!
Lähetä kommentti