Kiilapää eskarissa

Yhyy, Rumpe ei ole enää mikään pikkuinen pentu. Paitsi, että Krumin säkäkorkeus on 36 senttimetriä, viimeinenkin kulmahammas irtosi eilen illalla kannonkierto-riehuharjoituksen yhteydessä. Siinä kymmenen aikaan. Krum on nyt iso mies isojen hampaidensa kanssa.

Iso mies sijaitsee Kuopiossa. Sanna lomailee ja Esa ei. Sannalla on aikaa puuhastella. Koska nuoresta on vitsa väännettävä emmekä käy syyskuussa esteillä, harjoittelemme agilitya nyt. Putkea ja aitaa ilman hyppyä. Ja muita riehakkuutta tukevia asioita kotioloissa. Naksulla ja ilman. Sisällä ja ulkona. Pääpaino on aivojumpassa - koiralle temppuja, kouluttajille motivointipähkäilyä. Paimenpojan maailma on meille ihan vieras, koulutuksellisesti. Motivointi on kuitenkin agilityn peruspylväitä emmekä halua ryssiä hommaa heti alkuun.

Koulutuksen ensimmäinen vaihe on visio siitä, miten haluaisimme Krumin toimivan. Tämä kohta on hyvin selkeä. Toisena tulee suunnittelu ja kolmantena toteutus. Hienoista ajatuksista, toimintamalleista ja suunnitelmista huolimatta viimeinen kohta aiheuttaa tietenkin eniten päänvaivaa. Useimmat dilemmat liittyvät ikään, pohjatyön määrään ja laatuun sekä maksimaaliseen suoritukseen.

Krum on seltti. Hyvä sellainen. Emme aio vaatia koiralta keskinkertaisuutta, koska sillä on rahkeita parempaan. Krum vaikuttaa sellaiselta tyypiltä, joka antaa itsestään enemmän, jos minäkin annan. Agility on perustasolla simppeli laji. Mediluokan vaatimukset ovat kuitenkin jo korkealla ja tulevaisuudessa niitä hilataan ainoastaan ylöspäin. Kunpa riittäsi, että koira vain osaisi ja tekisi, mutta kun ei.

Makkara toimii, ja targetti, mutta emme halua käyttää sitä muuhun kuin pakolliseen, eli keskittymistä vaativiin juttuihin. Panostamme leluun, joka ei kuitenkaan ole aivan ongelmatonta. Olen viikon verraan hionut yhteistä juttuamme Krumin kanssa. Voisin vaikka kehaista, että nyt meillä on se, yhteinen juttu. Siihen kuuluu lelu. Tästä se lähtee.

Ei meillä mitään oikeaa ongelmaa ole. Krum on hullunua agiin, vaikkei se edes tiedä, mitä se on. Riehuu, huutaa, kiljuu ja öykkäröi. Ja me kannustamme. Krum myös syttyy ikään kuin käskystä. Sen kanssa on helppo toimia. Ei siltä voisi enempää vaatia. Koirassa lepää niin paljon potentiaalia, että iho nousee kananlihalle.

Krumen arki ei ole pelkkää työtä. Ehei, otamme aika rennosti. Pieniä harjoituksia ja siinä se. Krum, 5 kuukautta, on teinipoika, joka etsii itseään. Välillä Krum päättää asioista, jotka ovat sen oman edun mukaisia. Silloin se ei tottelekaan kauniisti. Teinihäröilyjen pahaksi onneksi meillä koirien kanssa ei ikinä neuvotella ja asiat hoidetaan suorasukaisesti. Krum on jätetty rappukäytävään, pihalle ja muuhun huoneeseen, kun se ei ole halunnut liikkua tilasta toiseen. Olemme jopa kaahanneet autolla tiehemme. Ja Krum on tullut luoksemme joka kerta. Krum ei tee asioista turhan vaikeaa, jos mekään emme tee.

Vapaa-ajan rientoihin kuuluu spurttailu metsässä spanielikaksikon kanssa. Nyt Krum pysyy mukana. Ne menevät lujaa. Lisäksi Krum hyppii paljon. Ylös ja alas.

Pakkaamisiin,
Sanna