Meillä on missio

Krumista tulee lopullisesti sisäsiisti syyskuun alkuun mennessä. Näin tapahtuu villeissä kuvitelmissani. Olosuhteet ovat vertaansa vailla: enää neljä aamua, ja tämä tytsy saa lomalaisen puhtaalla omallatunnolla keskittyä pentuhubaan täysipäiväisesti.

Krumsi on heittänyt haasteen kehiin. Ensimmäinen kerta sujui ihmetellessä, toinen paljasti syyllisen, ja kolmas oli enemmän tapaturma kuin vahinko – jätkä liruttaa sänkyyn.

Poikaparka ei tiedä, kenen kanssa on tekemisissä. Miten lapsiraukka, joka ei ole edes vuodenajan vaihteluja kokenut, voisi tietää vuosien rottaharrastuksestani? Rotta toimii parhaimmillaan koiraa nokkelammin, pahimmillaan se on yksi helvetin termiitti. Ne tihulaiset, jos jotkin, ovat opettaneet kaikki hiljaisen sodankäynnin hienoudet. Jos Krum luulee olevansa kovin fiksu, se erehtyy pahemman kerran. Päihitän yhden älypääseltin ennen kuin koira on edes huomannut.

Olen hyvilläni, että Rumpesta löytyy ilkikurisuutta. Tahra virheettömässä tekee paketista entistä täydellisemmän.

Last man standing,
Sanna