Näyttelykärpänen

Ei purrut vieläkään.

Krumella on valtavasti ylimääräistä puuhaenergiaa. Koska Sawo Show on pentuystävällinen koiratapahtuma, Krume lähti messiin Jente-siskon H:n metsästyksen kannatusjoukkoihin. Purkamaan kyltymätöntä tarmoaan. Oikeasti Krum oli eniten haitaksi roikkuessaan Jenten korvissa koko aamun. Piti ihan kieltää. Näyttelytoiminta pakottaa minut tekemään asioita, joita en muuten tekisi.

Näyttelyissä ihmiset päästävät koiriaan toisten naamalle ja ajavat kernaasti kärryillään pentujen päälle. Tämä kummastutti selttipoikaa. Häntäkin laski alas. Cavalierkehän alettua tuttu pystishäntäinen Krum oli back, edistämässä suunapäänä. Markkinakadulla se piehtaroi poron luissa. Löysimme monta leikin arvoista tavaraa. Jente-systerin siivellä on helppo tutustua ihmisiin, jotka hurttahäppeningeissä mielellään kyhnyttävät pellavaisia hurmureita. Muutoin oli tylsää ja lämpöä ihan liikaa varjottomuuteen suhteutettuna.

Neljän tunnin pakkopullan jälkeen kaahattiin hymy herkässä sinisen narun pätkän kanssa kotiin ja edelleen rantsuun. Krum oli järvessä jopa ennen minua. Minä olen aika nopea. Krum veti Esan kertoman tavoin pulikointikierroksia ihan itsekseen ja monta kertaa. Sää oli suosiollinen. Se on sitä uimisen riemua.

Väsyttikö? Noup. Vuorossa naudan sääriluu. Jonka jälkeen jokailtainen (ja aamuinen) hauskanpito, jossa Krum heittelee pallukkaa itselleen. Se on sitä ärsyenergiaa. In finnish, tarmo purkautuu kohti omistajan ranteita. Painitaan, taistellaan ja heitellään.

Seitsemältä pallura putosi lattialle, kun selttipentu kupsahti ällistyttävän yhtäkkisesti lähes suorilta jaloilta sängylle. Nyt se nukkuu. Sikeästi. Vähitellen se aloittaa keimailun ja käy jyrsimässä leukaa. Odotan kello yhtätoista. Silloin ärsyenergia ottaa jälleen vallan. Niin se aina tekee.

Näytteli,
Sanna