torstai 18. elokuuta 2011

Kaksi kaaosta

Esa: Lähdimme hetken mielijohteesta Raumalle epävirallisiin agilitykisoihin. Reissu alkoi hyvin. Kisat starttasivat kello 18:lta, ja viittä minuuttia myöhemmin etsimme vielä kilpailupaikkaa. Lopulta sellainen löytyi teollisuusalueelta montun pohjalta. Ehdittiin.

Ilmoitin Krumin sekä mölli- että ykkösluokan radalle. Ohitimme kontaktit. Ohitimme monia muitakin esteitä.

Krum käyttäytyi kisa-alueella huonommin kuin Opri. Siis räyhäsi häntä pystyssä kaikille ja kaikelle. Vähät välitti minusta. Kun kävelimme starttilinjalle, epäröin hetken, ryntääkö Rumi suoraan radalle riehumaan. Ei rynnännyt, vaan seisoa tapitti paimenmaisen matalana paikoillaan ja odotti lähtölupaa.

Hieman jännitti. Ei pahasti, mutta jonkin verran. Rataan tutustuminen kesti suurin piirtein neljä ja puoli minuuttia, mikä on itseltäni paljon, sillä yleensä olen tutustunut rataan jo kolmessa minuutissa. Lopun ajan haahuilen silmät kiinni radan reunalla ja harjoittelen linjoja mielikuvissani. Nyt oli vaikeaa, koska en vain osannut arvioida sitä, miten Krum liikkuu.

Rataprofiilit olivat meidän taidoillemme haastavia. Kakkoshyppy oli ykköseen nähden 90 asteen kulmassa. Juu, spurttasi suoraan sen ohi. Räkä lensi matkalla.

Oikeastaan ihan hyvä, ettei suorituksiamme saatu videolle. Möllien jälkeen sanoin puhelimessa Sannalle, että tämä oli hirvein henkilökohtainen ratani ikinä. Koomailin, ja niin edelleen.

Olin väärässä. Ykkösten rata oli vieläkin hirveämpi.

Emme tainneet juosta edes kahta estettä putkeen. Tai, Krum juoksi kyllä putkeen, mutta silloin, kun ei olisi pitänyt. Se myös loikkasi jokaisen hypyn väärältä puolelta ja räyhäsi vähän lisää. Kävi erittäin kuumana. Jos olette katsoneet tämän videon, saatte kenties lievän käsityksen siitä, kuinka Raumalla meni.

Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että Krum hyppäsi renkaan oikein ja kepitti loppuun asti. Ne ovat oikein hyviä onnistumisia.

Ja en minä totta puhuen osannut ratojen jälkeen olla edes harmissani. Jos Krum olisi jonkun muun, olisin siitä kateellinen. Mutta me nyt vain olemme tällä hetkellä yksi hyörivä pyörivä katastrofi. Kyllä se tästä. Monin verroin kurjempaa olisi koira, joka ei yrityksistä huolimatta liikkuisi minnekään, vaikka rahkeita riittäisi. Siitäkin on kokemusta. Käyttäytyykin kisa-alueella kauniisti.

9 kommenttia:

Jaana, Iisa ja Into kirjoitti...

Hihhiiii:DDD

Nauratti se sun viesti ja myös se puhelu just tyyliin:" Perun sanat, että möllirata oli hirvein ikinä...kyllä ykkösten rata oli vielä hirveämpi..."

Muistan, että Sanna joskus sanoi, että nähtyäsi sen Iisan JÄRKYTTÄVÄN Iisalmen kisan (räyhä), niin sen jälkeen sun mielestä Iisa oli huippu:-)

Sitä saa mitä tilaa:-))) Äiteensä poika; mutta onneksi tykkäät moisesta... ! Mutta kyllä se siitä tasoittuu ja kun räyhäenergia vaihtuu etenemiseen, sulla on kiire!

Vajaa kuukausi enää 18kk- päivään. Ja hei, ette te nyt voi tätä blogia lopettaa. Ihan oikeesti.

Hanne kirjoitti...

Älkää nyt kaikkia blogeja lopettako!! Äänestän jatkamisen puolesta minäkin.

- Hanne

Iida kirjoitti...

Minäkin liityn jatkakaa blogia äänestäjiin!

Viimeiselle kappaleelle isot peukalot! Ensin tulee vauhti, sitten järki! Krumin liikkuminen radalla on ihan huikiaa :)

sarianne kirjoitti...

Eeeikä blogia mitään suljeta, kun koiralla ikää on 18kk! Sehän on ihan kakara vielä silloin! :D
Ja joo, tutulta kuulostaa. Meillä on vasta nyt alkanut Aksu olla jopa joskus kuulolla radalla! Tosin, edelleen ongelmana on se, että se on lähinnä opetettu irtoamaan. Ei kääntymään tai olemaan hallinnassa. Hups.

Miira kirjoitti...

Hih! :DDD Sä onnistuit taa saamaan mulle hihityksiä ääneen! Tuo: olit väärässä, ykkösten rata oli vielä hirveämpi.. :DDD

Tuo olis surullista jos te olisitte treenanneet kolme vuotta ja kisanneet yhtä kauan. Nyt tuo on hauskaa!! :DD Treeni-iloa ja tsemppiä epiksiin!!

nimim. räyhähenki isänäkin.. :DD

Emilia kirjoitti...

"Jos Krum olisi jonkun muun, olisin siitä kateellinen."

Ihan mahdottoman tärkeä oivallus. Toivottavasti se on mielessä aina!

Esa kirjoitti...

Äiteensä poika. Kyllä... Ja Miiran kertoman mukaan isänsäkin. :-D Mutta en minä stressaa. Epäonnistumista seuraa aina onnistuminen. Jossain vaiheessa. Se voi tulla jo ensi kerralla, tai sitten ei. Väliäkös tuolla. Nautitaan siitä kuuluisasta matkasta.

Olemme blogista kahta mieltä... Kirjoittamista emme ainakaan jatka. Ei vain aika riitä kaikkeen, kun valmistuakin pitäisi. (Plus nobody-knows-what...) Katsotaan, olisiko videoblogissa itua. Vaan kiitos kommenteista! Lämmittävät mieltä. :-)

Ira kirjoitti...

Krum on niin huippu! Niistä tulee veljensä kanssa vielä ihan mielettömiä! :)

Esa kirjoitti...

Eilisen treenit povaavat kyllä aivan toista. Voihan huokaus... :-D