Sohva-Tupsu
pitää löhöilloista takkatulen loimussa. Perunamies hautautuu Esan kainaloon, heittää päänsä takakenoon ja suuntaa hörökorvansa eri suuntiin. Se lipoo isäntänsä kaulaa hartain nuolaisuin ja tuijottaa tätä itseriittoisesti palvoen: ”Enkö olekin mussukka?”
On se. Esa on liian helppo. Molemmat ovat sulaa vahaa keskenään. Ällöä.
Vaikka-kuun-taivaalta-Rumpe
Bong, bong, bong.
Se on sirkuspallo tippuessaan lattialle. Yhä uudestaan. Jos kukaan ei vieläkään tajunnut, pallo lentää päin otollisinta kädellistä. Yhä uudestaan. Aina voi kääntää selkänsä. Heitto osuu takaraivoon. Kuolainen pallo vierii kasvoilleni. Äh!
Tämä Krumin alatyyppi on paimenen koulutuksen kulmakivi ja riemuvoitto. Krum ei lusmua tai kyseenalaista, eikä se kertaa virheitä. Krumille on maailman hienoin asia toteuttaa kaikki ohjeet tarkasti ja täydellisesti.
Mitäpä Krumi ei Esan vuoksi tekisi. Vain taivas on rajana.
Raivo-Rumi
on edellisen Krumin ylikiehunut versio, joka haukkuu ja paukkuu. Kun ohjeita ei tule, tai ne tulevat liian hitaasti, Krum on kuin minä keittiössä: aina jotain sihisee liedelle.
Agility itsessään on herättänyt Krumissa kuumia tunteita natiaisesta saakka. Mouhiksella emme saaneet käyttää lelua. Krum oli kaikkialla paitsi oikeilla esteillä. Se ei käy laatuun.
Raivo-Rumi ei ota uusia asioita vastaan. Ei, Raivo-Rumi kuvittelee jo osaavansa kaiken. Krumin todellinen osaaminen on sangen ohutta, joten lopputulos ei ole järin hääppöinen.
Mutta on se vaan niin hieno työskennellessään raivomoodissaan. Ihan paras.
Uimaan-vaan-Tume
Muut ovat jo ilakoineet, kun Krumilla vasta välähtää. Krum osuu ja uppoaa aina vaan. Ehkä ajatus veteen syöksyvästä suihkukoneesta on metka. Mutta miksi suun pitää olla auki? Luulisi, ettei ole innoittavaa röhiä uppovedessä, kun puoli järveä on väärässä röörissä. Voin toki olla väärässä.
Krumilla jää kela päälle. Se pyörii ympäri ja ympäri.
Kalifiksi-kalifin-paikalle-Krumi
Ketun viekas pilke vilkahtaa silmäkulmassa. Krum tietää olevansa kultapoikamme. Se fuulaa ja pelaa niin paljon kuin ehtii. Näen, miten Krum pyörittää Esaa pikkusormensa ympärille. Mutta en puutu. Hyvä agilitykoira ei orjaile liikaa.
Krum on johtaja-ainesta. Eihän se mikään ihme ole, kun on sellaisen emän kuin Iisan kasvatti. Merkit ovat alusta saakka olleet selkeät. Krum koetteli kooikerhermoja jo ennen kuin lirautti ensimmäistäkään lätäkköään laminaatillemme. Turpaansakin on ottanut, monesti.
Taannoin Krum ylitti kaikki valtuutensa haastamalla laumamme vanhan ja viisaan alfanaaraan. En mennyt väliin. Tiedän, kuinka cavalieri taistelee elämästä ja kuolemasta. Tässä oli kyse valtapunteista. Rähinän voitti Neleh. Niin kuin kuuluukin. Rauha on jälleen maassa.
---
Siihen, miksi Krumi ei missään nimessä saanut olla narttu, on syynsä. Ainoalla uroksella (Eoa ei lasketa) on lukuisia etuoikeuksia laumahierakiassa. Meidän laumamme on siitä aivan huippu, että Krum saa kukkia juuri sellaisena kuin on. Se ottaa Jenteä päähän, mutta Jenten mustaa mieltä kismittää moni muukin asia, jolle se ei mahda yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti