Jotain uutta ja hienoa

Kohta on lokakuu. Se tarkoittaa Krumin aksaharjoittelun alkamista kunnon puitteissa. Hirveyksiin ei ole aikomusta ryhtyä. Kunhan varmistamme, että itsevarmuus ja asenne ovat kohdillaan. Siitä on hyvä rakentaa koiraa hiljalleen. Kaiken muun ehtii kyllä aikanaan. Krum on niin fiksu.

Myönnetään, ettemme ole malttaneet mieltämme: Krumi on jo vieraillut TamSKin Tallilla. Alku on ollut lupaava. Rum ei häiriinny millään tavalla muista treenaavista koirista, hallin ohi metelöivästä junaliikenteestä tai sateen aiheuttamasta pauhasta. Krum tahtoo vain touhuta.

Seltti on kummallinen, koska se tarvitsee aina käskyn toimia. Muutoin koira vain kyttää ohjaajaa menemisen paloa tulvillaan. Spanielit painattavat junan lailla tasan sinne, mihin haluavat. Seltti näyttäisi myös peruvan iisisti lukitsemansa esteen. Spanielit puolestaan rynnivät suoraan kohti iäisyyttä. Ihmettelen, miten helppoa tuollaisen koiran kääntäminen voikaan olla. (Esa: Krhm.)

Krum tuntuu vetävän riemurallia Jenteä nopeammin. Niin sen kuuluu mennäkin. Krum kilpailee aivan toisessa sarjassa kuin Jente. Kahden sekopäisen harjoituskerran jälkeen voin ennustaa Krumista kehkeytyvän jotain lapasesta lipeävää. Sille ei ole muutenkaan opetettu kuria ja nuhdetta. Kotona se kuvittelee kirjaimellisesti olevansa vitaaliosa ihan kaikkea. Minusta tuntuu, että joudun jakamaan kaiken Krumin kanssa. Mihin ikinä menenkin, tapaan Krumin toiveikkaat lapsensilmät. Kuparimies kierii, kantaa lelua tai hilluu muuten vain. Edes cavalierit eivät rohkene kiipeillä päälläni, kuten Krum. Se siitä seltin pidättyväisyydestä.

Agility näyttäisi olevan Krumilla verissä. Kaikki muu katoaa. Siinä, missä Jente tarraa kiinni kaniiniin kuin hullu puuroon, Krum suorastaan masentuu palkastaan, koska harjoitus päättyy. Krum voisi vain jatkaa, jatkaa ja jatkaa.

Me olemme kovin tyytyväisiä.

Tallilta eli hallilta,
Sanna