perjantai 17. syyskuuta 2010

Numero nimeltä kuusi

Esa: Krumsi on nyt puoli vuotta. Se näyttää aikuisemmalta kuin koskaan aiemmin.

(Daa.)

Krum on yyber-makea pentu. Minä en ole huomannut, että sille olisi kehkeytynyt minkäänmoista mörköikää. Se tulee edelleen luoksemme, eikä väistä meitä missään tilanteessa. Krum ei hauku kotona. Tai siis, ainakaan emme ole narauttaneet sitä itse teosta.

Seltti on jännä koira. Krum tuntuu tottelevan meitä pelkästä tottelemisen ilosta. Cavalier odottaa aina palkkiota. Opri ei hievahdakaan, jos en vilauta sille postilaatikon kokoista nakkipakettia. Krum sen sijaan tekee temppujaan ilmatteeksi. Outoa. Niin outoa.


Ne, joita Krumpen kasvutaulukko kiinnostaa, saavat tietonsa tässä:

Kolme kuukautta, 29 senttimetriä.
Neljä kuukautta, 33 senttimetriä.
Viisi kuukautta, 36,5 senttimetriä.
Kuusi kuukautta 38,3 senttimetriä. Kompromissi 38:n ja 38,5 senttimetrin välillä.

Alan hiljalleen kallistua siihen suuntaan, että Krumin säkäkorkeus jää nelikolmosen paremmalle puolelle. Hope sou. Koska, kuinka todennäköistä on, että koira kasvaa kuuden kuukauden etapin jälkeen viisi senttimetriä? Not.

Krumin turkki on ihana. Se näyttää siltä, kuin se hulmuaisi tuulessa.


... Mutta Krumin korvat. Tarvitsemme kipeästi trimmiapua. Minna Karjalaisen kotikampaamo – kai palvelette meitä joululomallamme?

2 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Onnea!

Se vaan on yhä niin rakas ja tulee aina olemaan!

Iisa-äippä&Into-veli lähettävät Krumille isot hännänheilutukset=)

-myö kaikki-

Minna kirjoitti...

Tokkiisa parturi palvelee, ei kai se ihan heti oo näyttelyyn menossa...ei mitenkään aliarvioiden mun kykyjä :)