Juhlahumua

Mitäpä Krum jouluna?

Meillä laukkaa porukkaa. Ensimmäisinä yövieraina olivat vuorossa Ritva ja nelivuotias Mico. Joulun vietimme kuitenkin rauhallisesti omalla porukalla. Pakkanen oli kova. Ei silloin liioin lenkkeillä eikä liidellä. Krumille ei tee tiukkaa leikkiä ja telmiä sisällä. Onneksi Krumilla on Jente, ja Jentellä on Krum. Yhdessä on näin hauskaa:

Entäpä vuodenvaihde?

Krum juhli tyngän vuotensa vaihtumista toiseen. Raketit Krum otti vastaan ihmetellen. Pysyimme sisätiloissa, kaiken varalta. Esa vähän temputtikin. Saimme Sennin ja Hannan kylään, joten Krumilla oli useampi lämmin kylki, jota vasten painautua. Krumista on ihanaa, kun tulee vieraita, joiden kanssa voi nukkua vuodesohvalla. Ja joita voi aamulla kaivaa peiton alta. Hanna sanoi, että Krumin kuonosta on vaikea saada otetta. Siksi, että se on niin paksu, ja koska krokotiilinleuat ovat koko ajan auki.

Kotioloissa selttimies esiintyy mukavuuden- ja rapsutustenhaluisena sohvapumpuli-Tumena. Itse Krume esiintyy lähinnä lelujen yhteydessä. Krume-osan voimakkuus on suoraan verrannollinen ärsyenergian määrään. Aksahallilla hellyydenkaipuu karisee lopullisesti ja Tume muuttuu kokonaan Krumeksi.

Vuoden viimeisiksi päiviksi sää lauhtui. Hyödynsimme leudot päivät varaamalla TamSKin Tallin käyttöömme. Sormet alkavat syyhytä pienen aksailijan kanssa – ihan kuin ainesosat olisi nyt sekoitettu ja agilitytaikinan muovaaminen voisi alkaa. Hyödynnämme vatia ja opettelemme uusia kujeita namin avulla. Lelupalkalla kierrokset nousevat kovasti ja oppiminen tahtoo jäädä toisarvoiseksi. Tällä kertaa hihnan perästä löytyi tällainen tapaus:

Olenko oikeassa, jos sanon, että Krumin meno ja meininki alkaa jo muistuttaa agilitya?

S