Namu setä

Krum saa kerrankin olla juuri sitä, mitä eniten toivoo – huomion keskipisteenä. Tume on loistava lapsenvahti ja -väsyttäjä. Krum jaksaa kaitsea niin kauan kuin on tarvis. Leikki loppuu heti, kun mikrokooikereista loppuu virta. Yllätyin, miten hellästi Tume käsittelee pienempiään. Kertaakaan ei ole mopo karannut käsistä. Krum painautuu pentutasolle. Se ei rynni, jyrää tai läimi. Leijonanharjaan on useammankin maitohammasleukaparin helppo tarttua. Tumen paras kaveri on Jyrä. Parivaljakolla on paljon yhteistä. Kumpikin on ollut pesueensa jättiläinen.

Tumen alla piilevä Krume on ihmiskielellä ilmaistuna mustasukkainen, huomiosta. Ei tarvitse kauaa pennulle leperrellä, kun saa pallon jalkoihinsa. Tai sitten villiintynyt heinäkasa juoksee luu suussaan ympäri huushollia.

Seuraa liian pitkä pätkä pentukyllästettyä kuvamateriaalia:



Krumin harmiksi ja meidän onneksemme whitiöt lastataan perjantaina kohti Kemiä. Seitsemän kertaa kooikerkiljuminen ei ole hyvä yhtälö kerrostaloasunnon kanssa. Jotain hyvää on tiedossa Krumillekin. Paimenpoika pääsee taas pitkästä aikaa reissuun.

Pänttää kokeisiin, kyllä,
Sanna