Triplasti tupsuja

Ja niin Iisa ja Jaana kävivät valloittamassa Tampereen jotakuinkin 15 sekunnin turvin. Onpahan päheetä omistaa Iisan poika. Puolikaskin. Mitä äidin ja pojan yhteneväisyyksiin tulee, ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen Krumin olevan täydellinen poikakopio Iisasta. Ilmeet ja se kuuluisa tuijotus – aivan sama. Säkäkorkeuttakin suurempia eroja voidaan havaita turkin värissä. Vaikka ennusmerkit olivat melkoiset, Jytkyn tunnistaa collien sijaan ehdaksi seltiksi.

Perinteisille iltaleikeille ei ollut sijaa Kuopion vieraiden aikana, mutta Krumilla oli syytä iloon. Kohokohtia olivat torstainen jälleennäkeminen ja perjantain treenit, joissa yhdistyi Krumin kaksi mieliasiaa, Jaana ja agility.

Ehkä jopa kaikista yhtenevistä ominaisuuksista eniten koiraperhettä yhdistää mahdoton palo agilityyn. Kolmikolle on aivan sama, missä mennään, kuka vie ja kenen vuoro on kyseessä. Ne ovat itsekkäitä esteiden valtijoita. Kolme heinäkasaa ryntäili sovussa pitkin metsiä, mutta hallissa näimme parhaaksi pitää veljekset hihnan mitan päässä toisistaan. Harrastus on totinen asia, jos on syntynyt agilitykoiraksi.

Krum on tylppäkuonoisessa spanielilaumassa yksi ja ainoa omintakeinen Tuksukkamme. Sen sijaan aikuis-Krumin näkeminen kaltaistensa joukossa tarjosi meille uusia näkökulmia. Krum oli kerrankin samanlainen muiden kanssa ja siksi niin täydellinen. Toisaalta on hienoa, että Krum on arjessamme ainutlaatuinen, jolloin osaamme arvostaa sen erityisominaisuuksia joka päivä.

Jaana on aina osa Krumin perhettä. Niin se vain menee. 

Kiitos visiitistä,
Sanna