perjantai 20. toukokuuta 2011

Matkalla: Synnyinkoti

Kuten muutkin kertomukset, myös meidän kertomuksemme alkaa alusta.

Viikko sitten perjantaina pakkasimme kimpsut autoomme ja kaasutimme kohti Kuopiota. Pohjois-Savossa tapasimme Jaanan ja Janin sekä Iisan ja Inton. Koirat tulivat toimeen loistavasti. Jopa Quita-kooikerimme oli lempeää pataa uusien selttituttavuuksiensa kanssa. Sanotaanko vaikka niin, että Quita heitteli verkkoja veteen tulevan juoksunsa merkeissä. Se on semmoinen romantikko. Into oli mielin kielin.

Kuuro ei kuullut vapautuskäskyä. Iisa ei totellut vierasta.

Perjantai-iltana harjuuttelimme selttiperheen kesken Hukka-Putken hallilla. Ei mennyt niin kuin kotikonnuilla. Krum kävi kuumana, ja meno oli kuin Mouhiksella aikoinaan. Suihki eteen ja taakse. Vaan kunhan saamme suihkinnan kulkemaan oikeaan suuntaan, on Krumi aika kiva agilitykoira.



Lauantaina ja sunnuntaina Sanna kisaili Jenten ja Nelehin kanssa. Varkaudessa Neleh taisteli itselleen ja Sannalle tuplanollan kesän arvokisoja varten. Jente sai toisen agilitysertinsä kakkossijoituksella. Sunnuntaina Kuopiossa rallateltiin putkesta putkeen.

Matka jatkui illansuussa Oulun kautta Maksniemeen ja aamulla kultajuhlien jälkeen Maksniemestä Narvikiin. Se onkin jo toinen tarina.

Isäntäväkeä kiittäen ja heinäkuista jälleennäkemistä odottaen,
Esa ja Sanna ja Sanna ja Esa

P.S. Jos meiltä kysyttäisiin sitä, missä tahtoisimme asua kymmenen vuoden kuluttua, olisi vastauksemme Kuopio. Ah niitä lenkkimaastoja.

3 kommenttia:

Miira kirjoitti...

Voi apua: IHANA KRUM!! :)

Iida kirjoitti...

Mie olen vahvasti sitä mieltä, että agilityssä ensin pitää tulla vauhti ja sitten vasta järki! Krum on ihana :)!

Esa kirjoitti...

Me ollaan samoilla linjoilla. Valitettavasti tämä meidän tiemme ei kuitenkaan ole se tulosvarmin menetelmä saati sitten pikaisin reitti palkintopalleille. Ei tarvii muuta kuin vilkaista Jenten hylkylistaa... :-D